torstai 22. lokakuuta 2020

20. Arkielämää

Kotona ollaan jatkettu elämää viimeisen parin viikon aikana ja Imaghost on alkanut kotiutumaan ihan hyvin. Tamma on saanut viettää elämää tarhassaan Carlyn vieressä ja ensimmäisten päivien alkujärkytyksen jälkeen se alkoi kotiutumaan ihan hyvin.

Vajaa viikko kotiin palaamisemme jälkeen otin Imagen riimuun ja naruun ja kävimme kävelemässä tamman kanssa hieman samalla kun Charlie liikutti ratsain Foreveriä tai Carlyä. Hiljalleen varsan kanssa ollaan alettu myös treenailemaan ja ollaan jatkettu samoja juttuja, mitä Dewn oli varsalle opettanut. Imaghost on ollut nopea oppimaan ja pikkutamma on alkanut esittelemään myös omaa luonnettaan, ja sen kanssa onkin välillä ollut mielenkiintoista tehdä töitä toisen alkaessa yllättäen pomppimaan ja kieppumaan hyrrän lailla narun jatkeena.

Vanhempani sekä Charlie eivät ole aina olleet ihan samaa mieltä siitä että minun kannattaisi jättää tamman kouluttaminen siihen asti että käteni olisi kunnossa ja en joutuisi suojelemaan sitä tamman loikilta. Kuitenkin olen pitänyt pääni ja pyrkinyt työskentelemään tamman kanssa lyhyissä pätkissä ja pitää sen mahdollisimman tyytyväisenä jotta treenistä jäisi kaikille hyvä mieli ja että koulutus etenisi. Ajatuksissa olisi kouluttaa varsa myös käsihevoseksi, mutta tätä tullaan todennäköisesti treenaamaan vasta siinä kohtaa kun oma kuntoni sen sallisi, sillä en haluaisi jättää sitä tehtävää Charlien hoidettavaksi.

Ensi viikolla olisi aika palata Imaghostin sekä Foreverin kanssa Kanadaan kun ilmoitin molemmat tammat western jaoksen cup osakilpailuun. Imagen kanssa osallistuisimme halter luokkaan, koska minusta ei ollut ratsastamaan tai laittamaan hevosta kuntoon, joten olisi helpompi avata kisaura pikkutamman kanssa maasta käsin luokasta ja Charlie saisi osallistua Foreverillä cuttingiin, sillä sitä nuori oli päässyt treenaamaan tamman kanssa jo aikaisemminkin, oltuaan mukana karjanajossa. Kanadassa saatamme viettää pari päivää siten, että palaisimme suoraan Birch Bark Ranchille, jossa meillä olisi seuraavat kilpailut ja sen jälkeen todennäköisesti kisaurakkamme olisi lopussa tältä vuodelta, ellemme sitten päätä lopulta osallistua joihinkin kisoihin. Loppuvuoden suurin tavoite on kuitenkin hoitaa itseni kuntoon ja palautua mahdollisimman nopeasti ratsastuskuntoon.

perjantai 16. lokakuuta 2020

19. Kotiinlähdön aika

Sunnuntain sää oli yhtä harmaa ja masentava kuin mitä lähtöpäivän sääksi saattoi olettaa. Suurin ero tässä tilanteessa taisi olla se, että kyseessä ei ollut lopullinen lähtö, vaan minun, Charlien, Carlyn ja tietenkin Imaghostin olisi tarkoitus lähteä takaisin kotiin. Meillä ei toisaalta ollut mikään kiire lähteä paluumatkalle, sillä olimme varanneet karsinapaikat samoista kohteista joilla olimme yöpyneet tulomatkallamme ja meillä olisi vain kaksi ja puolituntia ajoa edessä, joten voisme lähteä hyvin vasta illemmalla.

Olin jostain syystä nukkunut huonosti, joten olin yrittänyt mahdollisimman hiljaisesti hiippailla ulos leiriaitasta ja suuntasin aamun hämärän turvissa kohti maneesin vierellä sijaitsevaa pihattoa, jossa Imaghost sai vielä tämän päivän asustella. Kuitenkin ollessani matkalla kohti pihattoa, näin että pihaton aitaan nojaili joku, jota en tunnistanut. Tuolla oli pitkä tumma takki, sekä leveä lierinen stetson päässään ja hänen asennostaan saattoi huomata että tuo ei ollut ensimmäistä kertaa aidalla katselemassa hevosia. Normaalissa tilanteessa olisin saattanut kävellä itsekin aidalle ja tutustua tuohon muukalaiseen, mutta ilmeisesti huonot yöunet olivat tehneet tehtävänsä ja muutinkin suuntaani ja kävelin kohti tallia, jossa näin olevan valojen päällä ja astuttuani käytävälle kuulin Kittyn käyvän jotain keskustelua jossain piilossa olevan henkilön kanssa.

"Huomenta. Voinko mä auttaa jossain?"
"Ai, huomenta Tyler. Mä en yhtään kuullut että sä saavuit. Me aletaan oikeastaan olemaan valmiita" Kittyn äänestä kuitenkin oli kuultavissa miten toinen yritti peittää tällä pahoittelunsa siitä että ei haluaisi rasittaa minua nykyisessä tilassani liikaa. Kittyn keskustelukumppani oli paljastunut Charlotteksi ja juttelimmekin naisten kanssa hevosista ja lännenratsastuksesta sekä ratsastamisesta ylipäätään, vaikka en ymmärtänytkään englantilaisesta tyylistä kovinkaan paljoa, vaikka olinkin joskus Trevorin painostuksesta myös sitäkin kokeillut.

"Tiedättekö te kuka muutes oli äsken maneesin viereisen pihaton aidalla? Joku pitkätakkinen stetsonpää?" kysyin nojaillessani karsinan etuseinään paremman tekemisen puutteessa.
"Oliskohan se ollut Barrett... Se omistaa Smokeyn, Imaghostin isän" Kitty pohti samalla kun viimeisteli tallissa tehtävät työt. Kittyn ja Charlotten siirtyessä jatkamaan töitään ulos suuntasin takaisin leiriaitalle ja matkalla ohitinkin Raicyn sekä Dewnin jotka olivat palaamassa takaisin päätalolle. Vaihdettuani vielä muutaman sanan miestenkin kanssa jatkoin matkaani aitalle jossa Charlie oli jo hereillä ja aamupalapöydässä.

Rauhassa ja pitkän kaavan mukaan nautitun aamupalan jälkeen suuntasin etsimään Alexiinaa samalla kun Charlie lupasi liikuttaa Carlyn vielä kerran. Alexiina löytyikin toimistostaan ja teimme kaikki tarvittavat paperityöt valmiiksi Imaghostin omistajanvaihdosta ja kauppojen viimeistelyä ajatellen ja kaiken ollessa valmista omalta ja Willkesin osalta, päätimme lähteä miehen kanssa tutustumaan vielä pikaisesti waterphew:hin. Palattuamme takaisin Orange Woodiin, oli aika ottaa traileri takaisin auton perään ja lastata ensin Carly omalle paikalleen ja sen jälkeen annoin Dewnin taluttaa Imaghostin traileriin. Pikkutamma ei ollut ihan myyty ajatukselle uudesta trailerista, mutta lopulta se käveli miehen perässä traileriin ja myös pikkutamman ollessa paikallaan sai Charlie sulkea ovet ja olimme näin valmiita lähtöön.

Kiitin Centereitä vielä kerran heidän vieraanvaraisuudestaan tämän viikonlopun aikana ja esitin uudelleen kutsun tulla vierailemaan ja tapaamaan Imagostia, vaikka varmasti varsan kanssa tultaisiin vierailemaan myös sen syntymäkodissa kilpailuissa ja ties vaikkapa joskus retkeläisenä tai muun tapahtuman merkeissä. Viimeisetkin hyvästit sanottuamme nousimme Charlien kanssa autoon ja aloitimme ensimmäisen etapin pitkästä kotimatkastamme.

18. Tutustumista, Illallista ja "treenejä" (02-03.10.2020)

Imaghost vaikutti järkevältä hevosenalulta seuratessani tamman liikkumista Dewnin vierellä ja perässä.

Kyselin Dewniltä tarkemmin tuon metodeista varsan kouluttamisen kanssa, sekä siitä millaista palkkausta toinen oli käyttänyt jotta osaisin pitää kaikki suhteellisen pitkälti tuttuna varsalle, vaikka mukaan tulisi tietenkin hiljalleen myös omia käytäntöjäni.

Palautettuamme varsan takaisin tarhaansa tuo kävi ehkä hieman mielenosoituksellisestikin Dewniltä varastamansa ratsastushanskan kimppuun ja riepotteli sitä menemään ennen kuin rauhoittui muiden joukkoon.

Seuratessamme varsan riehumista kysyin Dewniltä voisiko Carlyn liikuttaa jossain ja mies neuvoi muutaman maastoreitin sekä kertoi että kenttä olisi myös käytettävissä. Teidemme erotessa suuntasin itse hakemaan Carlya, sillä minusta olisi siinä projektissa yksikätisenä paljon enemmän apua kuin varusteiden kanssa, sillä en millään kuitenkaan saisi tamman painavaa satulaa trailerista.

Saatuani tammani vaivalloisesti talutettua talliin, jossa pyrin parhaani mukaan Charlien apuna hoitamaan sitä ennen kuin oli Charlien aika varustaa ratsunsa ja siirtyä kentälle työskentelemään tamman kanssa. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä vaikeasti aidalle istumaan ja seurata parivaljakon työskentelyä. Eihän Charlie mitään ihmeellisiä tamman kanssa tekisi koska ajatuksissa olisi vain antaa Carlylle vähän liikettä pitkän matkustamisen jälkeen, mutta olihan se silti hieman haikeaa katsella toisen ratsastavan tammallani. Charlien ollessa juuri lopettelemassa ratsastamista, kuulin askeleita takaani ja yrittäessäni kääntyä katsomaan kuka olisi saapumassa ja että tarvitsisiko minun käskyttää Willkes lopettamaan hieman ajoissa, tasapainoni horjahti juuri sopivasti samalla hetkellä kun tunnistin tulijan Alexiinaksi.

Naisen refleksit olivat omiani nopeammat ja nainen asettikin toisen kätensä selkääni ja auttoi minut istumaan tasapainoisesti aidan päälle.
“Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikyttää” nainen hymyili, ennen kuin käänsi katseensa kentällä vielä raavaan ratsukkoon. SEurasimme Charlien ratsastuksen lopun hiljaisuuden vallassa, ennen kuin nainen palasi ääneen.
“Ajattelin vain kutsua teidät liittymään seuraamme päivälliselle päätalolle. Alamme syömään kuudelta, joten kerkeätte vielä halutessanne hyvin käydä leiriaitalla”
“Kiitos, mutta me voimme kyllä hyvin hakea Charlien kanssa jotain syömistä” yritin vakuutella vieressäni seisovalle naiselle, samalla kun puristin aitaa vasemmalla kädelläni jotta saisin pidettyä tasapainoni istuessani vinottain aidalla.
“Oi, ei siitä ole haittaa. Me olemme tottuneita siihen että pöydän ääressä on myös vieraita. Raicy varmasti arvostaisi myös mahdollisuutta keskustella kunnolla tilanpidosta” Alexiina käänsi katseensa hymyillen puoleeni.

“No ehkä siinä tapauksessa…” hellitin viimein otteeni aidasta “mä ilmoitan Charlielle asiasta ja nähdään sitten kuudelta” vastasin naiselle, joka jatkoikin pian matkaansa ja Willkesin lopetettua ratsastamisen kerroin miehelle illallistarjouksesta, samalla kun astelimme talliiin hoitamaan Carlyn pois. Tamman ollessa takaisin tarhassaan suuntasimme väliaikaiselle majapaikallemme ja pikaisen siistiytymisen jälkeen olimme valmiita suuntaamaan päätalolle. Vaihtaessani puhtaan flanellin päälleni päätin jättää sen hian alas, vaikka en saanutkaan napitettua sitä kiinni ja tiesin että kaikki varmasti kiinnittäisivät heti huomiota käteni epämääräiseen muotoon, tai viimeistään nähdessään kämmenselkäni, jota jo hieman harmaantunut kipsi peitti. Jätin myös kantositeeni pois jotta saisin piilotettua vielä hieman paremmin sen faktan, että en ollut ihan kunnossa.

Saavuimme Charlien kanssa päätalolle kymmentä vaille kuusi ja Charlien koputettua oveen Raicy saapui aaamaan oven hieman ihmettelevä ilme kasvoillaan.
“Ah, tulkaa vain sisään. Alexiina kertoikin kutsuneensa teidät päivälliselle” seurasimme Raicya sisemmälle taloon ja nostettuani stetsonini naulaan muiden vierelle, juoksutin vasemman käteni hiusteni lävitse sutien niitä vielä hieman enemmän järjestykseen, ennen kuin saavuimme pitkän ruokapöydän ääreen. Raicy pyysi meitä ottamaan paikkamme pöydän ääressä ja hiljalleen myös muu alkoivat saapumaan paikalle, miehen tai Alexiinan esitellessä saapujat. Viimeisenä seuraan liittyivät Kitty sekä muutaman askeleen tuon jäljessä Surrayksi esitelty nainen.

“Wow, mitä sun kädelle on käynyt?” Charloteksi esitelty nuori kysyi kun olin epähuomiossa tarttumassa vesilasiini oikealla kädelläni. Jouduin keskittymään siihen että sain pidettyä lasin ottessani ja sillä välillä Raicy komensi tytärtään.
“Ei se haittaa. Tipuin toisen hevoseni selästä ollessani tarkistamassa karjaamme” vastasin muorelle, samalla kun poimin haarukkani uudelleen käteeni ja yritin parhaani mukaan selviytyä ruokailusta väärällä kädellä, sillä edelleenkään viikkoa myöhemmin koordinaationi ei ollut kovinkaan hyvä.
“Millaista karjaa teillä on?” Raicyn kysymys nousi ilmoille pöydän päädystä ja tuo selkeästi halusi kääntää keskustelun uusille urille.
“Kolmekymmenpäinen lauma lihakarjaa. Ne ovat vielä takalaitumella missä tämä pieni äksidenttikin kävi. Siellä on vain parempi pitää karjaa kesäisin ja nyt talveksi ne olisi tarkoitus ajaa takaisin kotiin. Saas vain nähdä miten se onnistuu kun itse en voi ratsastaa niin hyvin kuin tarvitsisi”.

Keskustelin Raicyn kanssa jonkin aikaa ranchistamme ja toinen ihmetteli miten jaksoin pyörittää tilaa yksin kun kuitenkaan tilamme ei ollut kovin pieni.
“Asutko myös tilalla vai onko sinulla oma asunto jossain?” Alexiina liittyi keskusteluumme.
“Trevor rakensi aikoinaan pihaan pienen mökin kun he asuivat silloisen avopuolisonsa kanssa kotitilallamme, mutta velipojan muutettua Suomeen ja ilmeisesti jäätyään sille tielle, muutin itse mökkiin mutta sattuneesta syystä asun tällä hetkellä päätalolla vanhassa huoneessani, sillä äiti ei tykännyt ajatuksesta että joutuisin selviämään ruuanlaitosta ja muusta yksin nykyisessä tilassani”

Keskustelumme pyöri tilanhoidollisissa asioissa, sekä vanhemmissani sekä hieman myös Trevorissa, kunnes Charlotte päätti että aihe oli tylsä ja tuo kysyi hevosista.
“Carlyn ja Imaghostin lisäksi minulla on myös appaloosatamma Forever Shine sekä sitten tilalla asuu myös pari Trevorin vanhaa hevosta. Mun hevoset on ihan jokapäiväisessä työkäytössä ja yleensä vain harvoin apuna on mönkkäri tai muita työkoneita tehtävissä joita on mahdollista hoitaa myös hevosella. Imaghostista olisi tarkoitus kouluttaa työ- sekä kisahevonen cuttingiin. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole mitään aktiivista ja arkipäivän käyttö tulee olemaan pääasiallinen käyttö varsalle”

Keskustelumme jatkui polveilevana aina päivällisen loppuun asti ja vielä ennen kuin nousimme pöydästä ja kiitimme Emilya ruuasta, sekä Centereita kutsusta, kerroin Raicylle ja Alexiinalle että he, sekä tietty Dewn olisivat tervetulleita vierailemaan farmilla ja tapaamaan Imaghostia jos he haluaisivat.

Ollessamme tekemässä lähtöä, onnistuin iskemään oikean käteni johonkin sen verran että se alkoi säkenöimään kivusta. Kävellessämme takaisin leiriaitalle Charlie huomasi saman asian ja toinen auttoikin minua taas kerran riisutumaan ja tällä kertaa toisen ei tarvinnut edes ehdottaa lääkkeitä, ennen kuin olin itse pyytänyt toista tuomaan vettä. Seuraavana päivänä nukuin pitkälle aamupäivän puolelle ja kömpiessäni viimein esiin huonestani, Charlie tervehti minua kuin olisin herännyt koomasta.

“Huomenta. Emily oli hieman huolissaan sinusta” Willkes puheli ollessaan varma että tuon sanat olisivat kuultuna.
“Voi perse… Ei mun ollut tarkoitus säikytellä toista. Taisin vain vahingossa napata liian ison annoksen unilääkkestä” hieroin niskaani vasemmalla kädelläni. “Täytyy käydä pahoittelemassa vanhalle rouvalle” vastasin haukotuksen karattua ensin huuliltani. En kuitenkaan kerennyt edes poistua aitalta, kun Emily ja Raicy jo saapuivat tuoden lounasta. Raicyn ilmeestä oli luettavissa toisen hienoinen ärtymys vahingossa tapahtunutta säikyttelyäni kohtaan, mutta silti tuo sai piilotettua sen ääänestään. Pahoittelin Emlilylle säikäyttämistäni ja kiitin samaan hengenvetoon lounaasta.

Nautittuamme lounaan lähdin etsimään Dewniä ja jatkoimmekin miehen kanssa Imaghostin kanssa työskentelyä ja tänään pääsin myös itse työskentelemään tamman kanssa, vaikka kaksi toimivaa kättä olisikin ollut enemmän kuin mahtava juttu, mutta ainakin varsa tottuisi siihen, että kaikki ei olisi aina niin kuin tottua. seurasin myös Dewnin työskentelyä muiden hevosten kassa ja vaihdoimmekin tuon kanssa monia mielenkiintoisia keskuteluja hevosista ja niiden kouluttamisesta.

Ennen pitkää ilta taas saavutti meidät ja seuraavana päivänä olisikin aika vielä viimeistellä paperityöt Alexiinan kanssa ja suunnata paluumatkalle kohti Texasia.

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

17. Tutustumista

Perjantai meni oikeastaan rennoissa merkeissä. Tai no omalla kohdallani pitkä osa iltapäivästä meni unilääkkeen aiheuttamassa kevyessä sumussa ja en nauttinut olotilasta ollenkaan. Vaikka tiesin että Charlie oli meinannut vain hyvää, olin silti salaa tuolle hieman kiukkuinen, sillä toinen oli varmasti kuullut muutamaan otteeseen miten paljon inhosin tätä aivosumua. 

Dewnin saatua suoritettua loppuun työtehtävä, joka tuolla oli kesken, mies nappasi jostain Imaghostin riimun ja narun, ennen kuin pyysi seuraamaan. Olin salaa yllättynyt, mutta toisaalta myös iloinen nähdessäni että Dewnin kädessä oli se pastellivioletti riimu, jonka olin tammalle tuonut mustangiretken aikana. En ollut oikein tiennyt että olisiko riimulla ollut edes käyttöä, mutta ilmeisesti se ei ollut ihan hukkaan mennyt hairahdus, kerta riimu oli käyttöönkin kelpuutettu. 

Tarhalle päästessämme Dewn esitteli meille kaikki siellä olevat hevoset, jättäen Karman, Imaghostin emän sekä tamman itsensä viimeiseksi. Esiteltyään tammat, vietimme hetken hiljaisuudessa vain katsellen tammoja ja niiden välistä dynamiikkaa, ennen kuin Charlie siirtyi Dewnin oikealle puolelle ja miehet aloittivat hiljaisen keskustelun keskittyen hevosiin.

Jossain kohtaa kuulimme käyntiaskeleita takaamme ja kääntyessäni katsomaan kuka oli ratsastamassa, näin tutun ratsukon Raicyn ratsastaessa Rickyn kanssa luoksemme. Miehen ilmeestä näki hämmennyksen tilanteesta, mutta tervehtiessäni tuota ilmeisesti palaset alkoivat loksumaan kohdilleen ja tuo laski 1+1.

”Tyler?” tässä kohtaa toinen tajusi että en ollut ihan täydessä kunnossa ja ennen kuin miehellä oli tilaisutta sanoa mitään uudelleen, olin itse äänessä. 
”Pieni karjanajo onnettomuus. Onneksi ei käynyt pahemmin ja että mulla on Charlie auttamassa”. Keskustelimme Raicyn kanssa hetken karjasta ja lupasinkin toiselle että voisin kertoa hieman enemmän siitä millaista meidän karjanhoitomme olisi, jos tuolla olisi jokin vapaa hetki viikonlopun aikana.

Isänsä jatkettua matkaansa Dewn palasi ääneen ja tuo alkoi kertomaan tarkemmin Imaghostista ja siitä mitä tamman kanssa oltiin tehty. Mies pujahti lankkujen välistä tarhaan ja kaikki hevoset katsoivat saapujaa mielenkiinnolla, ennen kuin varsinkin Imaghost lähti lähestymään miestä. Muutamaa metriä ennen kohtaamista Dewn pysähtyi ja alkoi selvittelemään kädessään olevaa riimua ja narua siten, että tuo sai laskea narun vapaaksi jalkoihinsa ja pitää riimua siten, että Imaghost sai vain kävellä miehen luokse ja varsa painoikin itse päänsä riimuun, näyttäen rennolta ja luottavaiselta eikä se inahtanutkaan Dewnin nostaessa narun sen niskan ylitse ja sitoessaan riimun ja hieman vielä säätäessään sen sopivuutta. Lopulta toinen sai kerätä vielä narun käsiinsä rauhassa, ennen kuin tuo lähti taluttamaan Imaghostia kohti porttia, varsan seuratessa luottavaisena. 

Dewn käänsi tamman ulos portista ja suljettuaan portin oli minulla viimein tilaisuus tutustua varsaan paremmin. Tammasta huomasi miten sen käytös hieman muuttui saapuessani sen lähelle, mutta siltikään tamma ei alkanut pönttöilemään, vaan pienen puhinan jälkeen rentoutui uudelleen, mutta siitä silti huomasi että se oli hieman jännittyneempi kuin aikaisemmin. Tutustuttuani tammaan hetken jatkoimme matkaamme kohti kenttää ja Dewn esittelikin sielä hieman tarkemmin asioita joita Imaghostin kanssa oltiin harjoiteltu ja vietettyämme aikaa tamman kanssa, se palautettiin takaisin omaan tarhaansa ja palasimme Charlien kanssa takaisin aitalle, ennen kuin olisi aika antaa Carlylle hieman huomiota ja päästää Willkes tamman kanssa liikenteeseen.

perjantai 2. lokakuuta 2020

16. Ensimmäinen päivä

Carlyn ollessa väliaikaisessa tarhassaan olimme palanneet autolleni ja poimineet reppumme matkaan, ennen kuin Alexiina oli näyttänyt meille missä leiriaitta sijaitsee. Kävellessämme tallipihan lävitse olimme jutelleet Imaghostista ja ylipäätään kaikesta mitä Orange Woodissa oli tapahtunut lähtöni jälkeen. Aitalle päästessämme nainen kertoi mistä löytäisimme hänet tarvittaessa, ja toinen jättikin meidät rauhassa kotiutumaan väliaikais majoitukseemme.

Charlie oli ilmeisesti paremmin perillä tilanteesta ja poistuessani hakemaan muutamaa asiaa, jotka olin unohtanut autolleni, oli Charlie kaivellut esiin lääkärin määräämät kipulääkkeet sekä unilääkkeet.

”Shys!” Charlie hiljensi minut ennen kuin kerkesin edes suutani avata. ”Sä oot selkeästi ihan liian kipeä toimiakses järkevästi, joten nyt oikeesti otat edes puolikkaan särkylääkkeen koska Tylenol ei selvästi oo riittänyt. Mieluusti otat vielä vaikka puolikkaan unilääkkeenkin ja pistät hetkeks pitkälles. Meillä ei oo mikään kiire ja susta ei oo iloa kenellekkään tuossa kunnossa” Vaikka halusinkin laittaa Charlielle vastaan ja väittää että olisin kunnossa ja selviäisin kyllä päivän lävitse, päädyin silti vain tarttumaan vasemmalla kädelläni lääkepakettiin jonka toinen oli vaativasti nostanut esille ja taiteilin valkoisen kapselin käteeni. Samalla Charlie oli jo valmiiksi puolittanut minulle yhden unilääkkeistä ja nyt tuo tapitti minua pitäen huolen siitä, että varmasti ottaisin lääkkeet.

Pillereiden kadottua kurkustani alas, avaisin kantositeen tarran ja taiteilin sen pois, ennen kun aloin vaikeasti napittamaan paitaani auki ja Charlien avustuksella riisumaan sen lopunkin. Vaikka yritin vielä hieman katseellani kysellä toiselta, olisiko tuo tosissaan, ei nuorempi antanut minulle saumaa joten pakkopa se oli toisen tahtoon taipua lopunkin. Ilmeisesti kuitenkin väsymys ja kai jossain kohtaa myös unilääke teki tehtävänsä ja vaivuinkin lopulta uneen. En tiedä kauanko nukuin, tai kauanko minun annettiin nukkua, mutta herätessäni oloni oli hieman parempi kuin saapuessamme ranchille.

”Huomenta” Charlie tervehti kävellessäni ulos huoneestani, hieroen silmiäni sormillani. 
”Huomenta. Kauanko mä nukuin?” 
”Parisen tuntia, se on nyt vähän vaille yks. Millanen fiilis?” 
”Ihan okei. Kai mä oikeesti vaan kaipasin vähän lisää unta” vastasin, kääntäen katseeni ruokaan joka aitalle oli ilmestynyt ja sen jälkeen Charlieen. 

”Emily ja Dewn kävi tässä. Emily oli kuulemma Alexiinalta kuullut että oltiin saavuttu ja että sä et oo ihan fine nii se toi vähän lounasta” vastausta siivitettiin viittilöimällä minua istumaan alas ja nauttimaan tarjottavista.

Syödessämme puhuimme tulevista parista päivästä ja siitä mitä Dewn oli jo hieman kertonut Imaghostista. Ollessamme viimein valmiita palasin takaisin huoneeseeni ja taiteilin flanellini takaisin päälleni ja napitettuani sen pohdin vielä hetken kantositeeni kanssa. Päätin kuitenkin pelata vielä tänään varman päälle ja asettelin sen paikoilleen ja kiristelin sen sopivalle. Ainahan siitäkin pääsisi eroon tarvittaessa. Kävellessämme takaisin tallipihalle hieman viileä ilma herätti minut lopunkin ja samalla haihdutti unilääkkeen rippeitä, ja minusta tuntuikin että olin hieman valmiimpi tapaamaan tammani. 

Tallipihalla näimme ensimmäisenä Kittyn joka kertoi meille mistäpäin löytäisimme Alexiinan ja Dewn:in. Kiitin toista tästä ja pienen etsimisen jälkeen löysimmekin naisen. Alexiinan hymy kertoi että tuo ilmeisesti oli saanut kuulla Dewniltä pakotetuista päiväunistani, mutta onnekseni nainen ei sanonut mitään, vaan puhe kääntyi suoraan hevosiin. Alexiina kertoi hieman tammasta, mutta jatkoi mainitsemalla että Dewn oli tehnyt tamman kanssa oikeastaan pääosin töitä ja jatkoimmekin kolmestaan etsimään miestä.

Lopulta mies löytyi ja Dewnin ilmeestä näki että toinen oli yllättynyt, mutta ehkä myös hieman pahoillaan tilanteestani, sillä olihan tuo päässyt todistamaan tohelointiani jo mustangiretkellä. Sivutimme kuitenkin nämä aiheet ja siirryimme suoraan Imaghostiin ja Dewn johdattikin meidät tamman luokse. Olin nähnyt sen viimeksi toisen ollessa vain ihan pieni, joten nyt vuotiaana se näytti jo hevoselta ja olinkin positiivisesti yllättynyt miten kaunis pieni eläin se olikaan.

torstai 1. lokakuuta 2020

15. TX-CAN

Ne kolme päivää mitä kerkesin kotona viettää, menivät yhtä paljon valmistautumiseen tulevaan matkaamme, kuin opettelemaan elämään vain yhden käden voimin. Charlie oli jäänyt eilen yöksi ja olimme valmistautuneet parhaalla mahdollisella tavalla matkaan pakkaamalla auton sekä trailerin, koska reissulle tarvittaisiin jonkin verran kuitenkin heinää ja rehuja mukaan jotta ne riittäisivät varmasti Carlylle ja Imaghostille.

Olin viestitellyt parhaan kykyni mukaan Alexiinan kanssa ja varmistanut kaikkia pieniä asioita joita mieleeni oli tullut niin meidän majoittumistamme ajatellen, kuin myös Imaghostin kotiutumista ajatellen. Olisi kuitenkin mukava että muutosta saisi tammalle mahdollisimman stressittömän, vaikka muutettava matka onkin pitkä ja varmasti stressaava tammalle.

Päästessäni viimein ulos, oli Charlie juuri lastaamassa Carlya ja tamman ollessa trailerissa oli meidän aika aloittaa matkamme. Ajoimme Charlien kanssa vuorotellen noin neljän ja puolen tunnin pätkissä ja aina kun olimme molemmat ajaneet yhden pätkän pysähdyimme noin vartiksi johonkin jotta saimme juotettua Carlyn ja tarkistettua että tammalla olisi heinää. Sen jälkeen edessä olikin päivän viimeinen ajopätkä meidän molempien osalta, ennen kuin oli aika pysähtyä eräälle tallille josta olin saanut Carlylle tallipaikan yöksi, sekä meille oli löytynyt mökki jossa saimme nukkua muutaman tunnin, ennen kuin palasimme taas kahden aikaan aamulla tien päälle.

Keskiviikko ja torstai menivät tällä kaavalla ja vaikka ajaminen olikin suhteellisen helppoa vauhtiin päästyä, ei kyydissä istuminen tuntunut kovinkaan mukavalta ja se tuntuikin jomotuksena oikeassa kädessäni. Perjantaina lastatessani Carlya vähän kuuden jälkeen traileriin olin onnellinen että edessä oli vain kaksi ja puoli tuntia ajamista ja sitten olisimmekin Orange Woodissa. Olin edellisenä iltana ilmoittanut Alexiinalle tarkempaa aikaa kun olisimme perillä, jotta tuo osaisi tarvittaessa pyytää jonkun meitä vastaan.

Charlien ohjatessa auton tallin pihalle näin että Alexiina oli itse meitä vastassa ja tuon vierellä seisoi joku minulle tuntematon nainen. Noustessani autosta, onnistuin lyömään olkavarteni autoni koriin ja tunne jonka se aiheutti, ei ollut kovinkaan mukava, joten jatkoin nousemistani irvistellen ja hieman sadatellen itsekseni, samalla kun kävelin Alexiinan luokse.

“Moi. Sori tuosta. Forever säikähti jotain viime viikolla kun oltiin tarkastamassa karjaa ja lopputulemana mursin pudotessa käteni” summasin tilannetta nyökäten hieman alaspäin kohti kantositeessä olevaa kättäni, kätellessäni Alexiinan väärällä kädellä.
“Tervetuloa! Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahemmin” Alexiina vastasi, enenn kuin käänsi katseensa vieressään seisovaan naiseen. “Tässä on Kitty. Hän näyttää mihin voitte viedä Carlyn ja jättää tamman tavarat, sekä sen jälkeen leiriaitan joka on varattuna teille viikonlopuksi. Voidaan sitten kun olette saaneet majoituttua lähteä tapaamaan Imaghostia”.

“Kuulostaa hyvältä. Tyler Andrews” vahvistin Alexiinalle tuon sanat, samalla kun esittelin itseni Kittylle ja tarjosin vasenta kättäni kättelyyn.
Tämän jälkeen palasin trailerille ja autoin Charlieta parhaani mukaan purkamaan Carlyn kopista, esitellen miehen pikaisesti Kittylle ja lähtien seuraamaan toista kohti tamman väliaikaista majapaikkaa.

40. Uusi alku?

Pohjautuu  tähän  tarinaan Muutto Kanadaan kuulosti kieltämättä houkuttelevalta idealta. Se voisi olla keino saada käännettyä ajatukset muua...