27. Satoja maileja, kymmenen päivää westerniä ja vähän pooloa

11-27.12.20

Mä en tiennyt että ratsastettuaan melkein puolet elämästään päivittäin voisi silti olla seuraavana päivänä jumissa. Tunteessa ei ollut mitään hauskaa ja mä kirosinkin tarpeen enkkusatulan käyttöön alimpaan helvettiin. Mua ei selkeästi oltu tehty sellaisessa istumiseen ja mä en tajunnut miten velipoikakaan oli saattanut sellaisessa olla ja ratsastaa useita hevosia päivässä. Toisaalta kai Trevorilla oli aina ollut omat motiivinsa kaikkeen ja mene ja tiedä mitä tuon suunnitelmat aina olivat olleet.

”Kaikki okei Tyler?” Kitty kysyi nähdessään saapumiseni talliin kun kävin täyttämässä tammojen rehuastiat. 
”Joo. Yllätti vain tällaisen vanhan että noin parinkymmenen vuoden enemmän tai vähemmän päivittäisen ratsastamisen jälkeen voi silti mennä näin jumiin” vastasin avatessani Imaghostin ruokapurkkia ja kaataessani sen sisällön isompaan astiaan, josta varsa olisi helppo ruokkia. 
”Ah, noh sillä se onneksi lähtee millä se on tullutkin niin eiköhän huomenna olo oo helpompi kun pääset tänään satulaan” Kitty yritti rohkaista samalla kun annosteli tallin hevosten väkirehuja valmiiksi. 
”Toivottavasti. Jos nyt pystyisi edes vähän työskentelemään Imaghostin kanssa olisi jo paljon” huokaisin samalla kun pinosin tammojen ruoka-astiat ja lähdin vaappumaan ulos tallista.

Yritin pitää itseäni liikkeessä sen verran, että alku iltapäivästä saatoin ottaa Imaghostin ja tehtyäni tamman kanssa pienen kävelylenkin Orange Woodsin tiluksilla, päädyin työskentelemään tamman kanssa maasta käsin, ennen kuin oli aika vaihtaa mustangitamma appaloosaan ja alkaa varustamaan Foreveriä uusiin poolotreeneihin. 

Tällä kertaa sain pidettyä itseni vähän paremmin koordinoituna ja pelaamisestani alkoi tulemaankin jotain, vaikka olihan minulla edelleen opeteltavaa uudesta satulasta ja sen säädöistä ja muusta. Kuitenkin tähän treenikertaan saattoi olla tyytyväinen ja onnistuinpa vielä sunnuntaina löytämään hetken satulaan nousuun ja pikaiseen yksin treeniin, ennen kuin oli aika pakata tammat kyytiin ja palata kotiin hakemaan Foreverille western varusteet mukaan ja lähteä suuntaamaan kohti Deadwood Rangersia. Meillä oli tällä kertaa kyseessä vain viikonloppu kilpailut ja viimeisenä päivänä nappasimme tamman kanssa sijoituksen isosta 55 ratsukon luokasta. Olihan tamma ehkä vähän väsynyt Kanadan matkasta ja siellä tapahtuneista treeneistä joten edes yksi sijoitus oli mahtava asia.

Deadwoodista suuntasimme tammojen kanssa Syringa Ranchille, jossa oli edessä koko viikon kisat. Tälläkään reissulla ei suurta menestystä niitetty kummankaan tamman kanssa, vaikka Imaghost sijoittuikin jouluaattona omassa luokassaan. Pitkän reissaamisemme kruunasi tänään pelattu ensimmäinen poolomatsi. Päästessäni pelipaikalle mä parkkeerasin oman autoni Orange Woodilaisten viereen.

”Moi Tyler!” Kitty tervehti aina yhtä iloisesti ja Billy sekä Roi tervehtivät hieman hillitymmin. Varustaessamme ratsujamme puhuimme tulevasta pelistä sekä siitä millaisia tavoitteita (voitto tietenkin) meillä olisi tulevaan peliin, ennen kuin oli aika nousta satuloihin ja lähteä lämmittelemään ratsuja. Forever ei tuntunut ihan niin hyvältä ja energiseltä kuin olin toivonut, mutta ilmeisesti peliareenalle päästessämme tamma taisi ymmärtää että nyt oli tosi kyseessä ja kai jollain karjahevosen mentaliteetillä se sai itsensä vauhtiin.

Ensimmäinen erä meni meidän osalta täydeksi opetteluksi, mutta sen jälkeen homma lähti sujumaan ja sainpa jopa kasattua seitsemän pistettä meidän tiimin tilille yllätyksekseni. Forever toimi pooloratsuna todella hyvin ja tamman kanssa oli helppo toimia pelitilanteessakin, sillä sen ohjattavuus on todella hyvä vaikka se ei lue uudella varustuksella vielä niin hyvin antamiani apuja kuin mitä se western varustuksellaan lukee, mutta ehkä hiljalleen se alkaa herkistymään avuille myös toisellakin varustuksella. Vaikka yritimmekin parhaamme, hävisimme pelin silti täpärästi vain yhdellä pisteellä. 

Kuitenkin kaikki olivat silti tyytyväisiä lopputulokseen vaikka voitto olisikin ollut makeampi. Toisaalta kaikki myös ymmärsivät että tämä oli ensimmäinen kunnon ottelu uudella kokoonpanolla joten siihen nähden lopputulos oli ehkä myös ihan odotettavissa. Loppupalaverin jälkeen olikin aika pakata ratsut autoon ja molempien karavaanien nokat kääntyivät kohti Kanadaa ja Orange Wood Ranchia, sillä vain muutaman päivän päästä edessä olisi vuoden viimeinen western jaoksen cup.

26. Treeniä, Treeniä, Treeniä

Ensimmäiset poolotreenit olivat oikeastaan kaikkea muuta kuin onnistuneet osaltamme. Tietenkinhän peilistä se syy löytyi, sillä olisi ehkä pitänyt ottaa isoveljen neuvosta vaari ja vain opetella ratsastamaan myös englantilaissatulalla niin en olisi ehkä ollut ihan niin hukassa kaiken kanssa. Kaippa sitä joutuu tässä vanhoilla päivillään ottamaan jotain tunteja tai muuta että oppii ratsastamaan uudelleen.

Kittyn kerrattua alkuun vielä kaikkien pelipaikat ja tehtävät oli viimein aika nousta ratsujen selkään ja lämmiteltiinkin ensin ratsuja hieman mikä oli kyllä ihan tarpeellista kun tosiaan meikäläisen istunta nyt ei vain ole luotu tämmöiseen penkkiin. Hienosäätöjen ja muun sellaisen jälkeen me päästiin kuitenkin aloittamaan ihan kunnon treenaaminen ja vaikka mä olinkin alussa hukassa kuin kala kuivalla maalla, vei vauhti lopulta mukanaan ja pääsi tämäkin vanhus tekemisen makuun kunnolla kiinni, vaikka eipä ratsastuksellisesti suoritukseni ollutkaan sulavimmasta päästä. Laskeutuessani Foreverin satulasta olin omalla tavallani onnellinen siitä että pääsin alas satulasta, mutta myös siitä että olin selvinnyt koko treenit lävitse alun kankeudesta huolimatta.

Hoitaessamme ratsujamme pois keskustelimme menneistä treeneistä, ja siitä mitä seuraavalla kerralla pitäisi teho treenata, ja mitä kaikki voisivat toisaalta omalla kohdallaan myös treenata itsenäisesti että mahdollisella seuraavalla treenikerralla näiden päivien jälkeen, tai viimeistään ensimmäisessä ottelussa kaikki sujuisi hyvin ja saataisiin pelattua mahdollisimman ehjä ja onnistunut matsi. Palauttaessani Foeverin tarhaan poimin Imaghostin matkaani ja päätin käydä hieman kävelyttämässä tammaa jotta se saisi myös vähän liikettä matkan jäljiltä tarhauksen lisäksi ja ehkäpä pikkuhevosen kanssa voisi kokeilla treenatakkin jotain maastakäsin sillä eipä tuolle tekisi huonoa opetella keskittymään uusissakaan kuvioissa.

25. Cowboy goes Polo player

07-10.12.2020

Olinhan mä saanut vähän ihmettelyä osakseni kertoessani viime viikolla että mä olisin maanantaina lähdössä Kanadaan ja viettäisin sielä todennäköisesti koko viikon. Niin ollen mä olin sitten maanantaina lastannut Foreverin sekä Imaghostin traileriin. Olin vienyt varsan ensimmäisenä sillä halusin sen olevan yllätys koska olihan mä tietenkin ilmoittanut Alexiinalle vaihtaessamme muutaman sähköpostin että Forever tulisi mukaani. Olin pyytänyt erästä satulaseppää sovittamaan tammalle Trevorin vanhojen hevosten satuloita, sillä lännesatulani ei tainnut ihan soveltua poolon pelaamiseen vaikka se olikin minulle kotoisin satula. Kai velipoika voisi olla tyytyväinen kun nousin vapaaehtoisesti enkkusatulaan.

Torstaiaamuna sainkin kääntää autoni jo tutuksi käyneestä portista sisälle ja ennen kuin moottori oli edes sammuneena, olivat Kitty ja Alexiina jo saapuneet tallista katsomaan kuka oli saapunut paikalle.

”Ah. Tervetuloa Tyler!” Alexiina tervehti minua lämpimällä äänellään noustessani autostani ja painaessani stetsoniani päähäni. 
”Päivää vain. Mukavaa että saatiin treeniaika sovittua, niin pääsee tällainen keltanokkakin ehkä vähän kartalle siitä mitä on tapahtumassa” virnistin astellessani trailerille ja alkaessani availemaan salpoja. 
”Varmasti helpottavaa. Menikö matka hyvin?” 
”Jep. Tottuneita matkustajia” virkoin ja näin vilahduksen hämäännystä naisten katseissa noiden katsoessaan toisiaan ennen kuin katosin traileriin ja irrotin Foreverin ja talutin tamman ulos trailerista. Ollessani juuri sitomassa sitä trailerin sivuun Kitty lupasi ottaa tamman joten ojensin kulahtaneen riimunnarun naiselle ja katosin uudelleen traileriin. 
”Tai siis matkaan lähti tällainen pieni salamatkustaja” aloitin ennen kuin talutin valkopäisen mustangivarsan näkyville.

Nähdessään tämän toisenkin matkalaisen molempien naisten ilmeistä huomasi että he eivät ainakaan pistäneet pahakseen jotta kasvattilapsi palasi kotiin hetkeksi.

”Onpas siitä tullut nätti!” Alexiina huokaisi katsellessaan hopeanhohtoisen tamman tepastelua koleassa talvisäässä. 
”Se on kyllä kaunistunut silmissä. Vähän tuollainen ruma ankanpoikanenhan se alkaa olemaan, mutta ehkä se siitä. Kasvava lapsi”

Alexiina ohjeisti minua minne voisin viedä tammat, ja molempien jäädessä tutustumaan uuteen tarhaansa lähdin kiertelemään talleihin.

”Tyler?”

Kääntyessäni ympäri näin Dewnin hieman epäilevän katseen mittailevan minua päästä varpaisiin.

”Dewn. Pooloharjoitukset. Kaikkeen sitä pitääkin vanhoilla päivillä lupautua” hymähdin samalla kun raavin niskaani. ”Toin myös Imaghostin mukana jos haluat käydä moikkaamassa tammaa. Se on tuola kentän ja kisakatsomon välissä olevassa tarhassa Foreverin kanssa” 
”Jeah. Olisihan se kiva nähdä miltä pikkutamma näyttää. Äiti on puhunut jotain että olisitte jo vähän treenailleetkin sen kanssa?” 
”Ei nyt mitään hirveän isoa. Vähän karjaan tutustumista maasta käsin ja käsihevosena olemista. Ei me nyt mitään isoa edistymistä olla vielä saatu kun ollaan menty varsan ehdoilla. Parempi mennä sen mukaan niin toivottavasti siitä tulee hyvä karjahevonen myöhemmin kun ei toivottavasti pelkää kaikkea mikä möyrii ja millä on sarvet” 
”Kuulostaa ihan järkevältä etenemiseltä” Center myönteli ja jatkoimmekin toisen kanssa juttua siirtyessämme ulos. Puhuessamme pääasiassa hevosista ja niiden kouluttamisesta tuli Alexiina kutsumaan meidät kahville ja istuessamme alas päätalon pöydän ääreen kerroin uudelleen miten meillä oli mennyt Imaghostin kanssa ja suunnitelmistani varsan kohdalla. Alexiina harmitteli että Raicy ei ollut paikalla mutta yritin vakuutella toiselle että ehkä tiemme kerkeäisivät kohtaamaan myös miehen kanssa parin päivän visiittini aikana.

Kun koko tiimin jäsenet olivat viimein koolla kävimme jonkinlaisen suunnittelupalaverin tulevasta treenisessiosta sekä tietenkin siitä mitä tuleva ottelu toisi tullessaan, ennen kuin oli aika lähteä varustamaan ratsuja ja katsomaan miten kävisi kun meikäläisen heittää poolokentälle karjahevosella…