Blue ei ollut todellakaan missään kauniissa kasvunvaiheessa. Vaikka nuori mustangitamma olikin kasvanut suhteellisen tasaisesti, oli sekin kuitenkin saavuttanut varsoille tyypillisen ”ruma ankanpoikanen” vaiheen. Tammasta ei näyttänyt tulevan kovinkaan korkeaa, mutta toisaalta kumpikaan tamman vanhemmista ei ollut hirveän korkea. Jos Bluesta tulisi yhtään niin kuin äitinsä, sen luonne korvaisi varmasti paljoa siitä, mitä se koossaan häviäisi. Toisaalta ihan niin säpäkkä tamma ei vaikuttanut olevan kuin mitä emänsä oli ja taisi ollakin hyvä vaihtoehto valita Imagelle vähän rauhallisempi ori.
Mä olin opettanut Blueta samalla tavalla kuin olin kouluttanut minkään muun hevoseni. Nuorta tammaa oli ollut helppo opettaa, vaikka emänsä olikin tulinen tapaus. Bluen kouluttaminen oli edennyt myös hitaammin kuin muiden hevosteni koska yritin rakentaa tammaa ehkä ihan liiallisellakin huolella. Ehkä mun pitäisi vain uskaltaa puhua Kittyn kanssa ja sopia tamman tulevaisuudesta. Vaikka Blue oli toinen varsa, jonka mä opetin täysin alusta, musta tuntui, että siitä oli tulossa ehkä jopa emäänsä parempi. Toisaalta tamman isä oli tuonut juuri sopivaa rauhallisuuta Bluehen joka varmasti omalta osaltaan auttoi tamman kouluttamisessa.
Eihän Blue ollut vielä pitkään ratsuiässä, mutta olin tehnyt niin paljon maastakäsin tamman kanssa kuin vain oli mahdollista. Silloin kun en ollut töissä ja saatoin ratsastaa olin ottanut Blueta käsihevoseksi. Ensimmäisillä kerroilla Blue oli hieman ihmeissään siitä, että mitä oli tapahtumassa, mutta vain pari ensimmäistä kertaa tamma oli hieman hankalampi käsitellä ja sen jälkeen se liikkui emänsä vierellä todella hienosti. Ehkä isoin ja positiivisin yllätys Bluen kanssa on ollut se, jotta tamma ei näyttänyt missään vaiheessa pelkäävän lehmiä tai lampaita. Tokikaan ihan kunnon karjanajoon en ollut alkanut tamma käsihevosenani. Tokihan olin vienyt tammaa eläinten sekaan ja jonkin verran Blue oli saanut emältään oppia, kun Imagen karjahevosen vaistot olivat heränneet ja tamma oli päässyt tekemään hieman töitä emänsä rinnalla. Eihän työnteko silloin mitään tehokasta ollut, mutta ainakin Blue oli toivottanut edes pientä makupalaa siitä, mitä siltäkin tultaisiin odottamaan aikuisena. Tai ainakin mitä mä tulisin itse tammalta odottamaan, sillä Kittyllä saattaisi olla täysin erilaiset ajatukset tamman suhteen.
Ehkä kaikki selviäisi ajan mittaan, tai sitten ei.
