sunnuntai 28. helmikuuta 2021

33. WRJ cup 2/21

Tyler (VRL-10337) - OWR Imaghost (Halter)

"Imaghost oli päättänyt pistää ranttaliksi ennen lähtöä ja saatoin olla tyytyväinen että Kanadassa olisi sen verran viileää että pitkät housut tulisivat tarpeeseen, pohkeessani komeilevan vuotiaan varsan kavion kokoisen mustelman vuoksi.

Ensimmäiset mailit reissusta oli olleet mielenkiintoisia ajettavia mutta sen jälkeen matkanteko oli helpottunut kaikilla tavoilla, ja homma olikin mennyt ihan kivasti siihen asti että olimme päässeet tammojen kanssa taas Orange Woodsin tiluksille. Kitty oli tullut meitä vastaan ja vaikka olin varoittanut tuota jo valmiiksi siitä että trailerista voitaisiin tulla vauhdilla ulos, en silti ollut varautunut siihen miten vauhdilla lopulta tultaisiin. Imaghost päätti esitellä kunnolla sitä faktaa että tamman suonissa virtaa villiä verta ja heti kun pikkutamman kaviot osuivat, maahan oli tuo jo kynttilänä pystyssä ja oli ihme että kumpikaan meistä pysyi pystyssä.

Luokan alun lähestyessä saatoin vain toivoa että Imaghost käyttäytyisi. Tietenkin odotellessamme omaa vuoroamme tamma ei taas muistanut miten muiden läsnäollessa pitäisi käyttäytyä ja se pistikin sellaisen shown käyntiin että vähän jo mietin taas, olisiko tammasta ikinä tulossa karjahevosta tällä menolla. Kuitenkin yllättäen meidän vuoromme tullessa valkopäinen tamma päättikin löytää henkisen karjahevosensa ja sain asetella sitä ihan rauhassa sopivaan asentoon asettelua varten. Muutenkin nuorikko seisoi rentona ja kuin parempikin karjahevonen samalla kun sitä kierreltiin ja katseltiin tuomareiden toimesta.

Edes hampaiden näyttäminen ei ollut pikkutammalle mikään ongelma ja se jopa malttoi ravata nätisti vierelläni esittäessämme ravin tuomareille. Myös ravin jälkeinen uusi seisotus onnistui tamman melkein nuokkuessa paikallaan. Kuitenkin heti kun meille oli kiitokset sanottu ääni varsan kellossa, muuttui ja tuo niin kaunis karjahevoseni alku oli taas kuin suoraan villilaumasta ihmisten sekaan vedetty mustangi. Voihan varsat…"


Tuomarikommentti: "Surkuhupaisaa kuvailua villivarsan hömelyyksistä. Erinomainen loppu oli kuin piste i:n päälle!"


Tyler (VRL-10337) - Forever Shine (Cutting)

"Foreverin käynti oli paljon aktiivisempaa kuin yleensä ja muutenkin tamma tuntui siltä että se oli valmis ampaisemaan matkaan ja ihan minne sen vain käskinkään menemään. Olimme joutuneet koko viikon ajamaan karjaa kotona joten heti kun tamma vain sai hajunkin karjasta, oli tuo 200 % työmoodissa.

Antaessani tammalle luvan lähteä ensimmäiseen erotteluun olisi Forever halunnut vanhasta tottumuksesta erotella heti useamman vasikan laumasta, mutta lopulta pienellä vihjauksella tamma lähti taidokkaasti erottelemaan vain yhtä vasikkaa. Lopulta vasikalla ei ollut mitään mahdollisuuksia väistellä tammaa, joka liikkui kuin tulisilla hiilillä ja suoritti työnsä täydellisesti. Toiseen erotteluun tamma lähti vieläkin suuremmalla ponnella ja nyt minun tarvi vain pitää katseeni oikeassa vasikassa ja appaloosa kiemurteli allani kuin käärme.

Foreverillä oli normaalistikkin suuri karjahevosen motivaatio, mutta tänään tamma tuntui olevan jotenkin vain enemmän liekeissä ja en tiennyt olisiko kuukauden tauko omalla tavallaan tehnyt sille myös hyvää ja toiko sekin uutta pontta ja puhtia mummotamman askeleeseen. Viimeisenkin suorituksen ollessa ohitse en voinut olla ainakaan vihainen tammalleni sillä se oli sen verran tehokkaasti tehnyt töitä että tänään kyllä virheet menisivät omaan piikkiini."


Tuomarikommentti: "Hauskoja sanavalintoja. Meno oli sangen leimuavaa! Tässä oli menoa ja meininkiä."

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

32. Poolopelin pyörteissä

Tuotos Vipoksen ensimmäiseen tuotos otteluun 06.02.2021

Mä en tajua miten kukaan voi elää pakastimessa useamman kuukauden vuodesta. Lumi ja pakkanen oli suuri muutos Texasin kymmeneen lämpöasteeseen ja vesisateisiin, ja musta tuntui että mä olin kuin jäätynyt torakka varustaessani Foreveriä tulevaan poolomatsiin. Sentään muut tiimiläiset olivat sen näköisiä että sää ei haitannut ollenkaan mutta kai tämä oli kuin kesäpäivä kanadalaisille.

”Valmiina pelaamaan?” Kitty heitti noustuaan Chocokon selkään. 
”Todellakin, tässähän jäätyy seisaalleen muuten” vilunväreet juoksivat selkääni pitkin samalla kun heilautin itseni ratsuni selkään. Onneksi ratsastaessa tuli lämmin ja kun ensimmäinen peli vihellettiin alkaneeksi mä päätin ratsastaa kuin mun henkeni olisi kiinni siitä.

Forever kääntyili lumessakin onneksi kuin kolikon päällä vaikka tamman askel välillä vähän lipsui, sillä meillä ei ollut hokkeja alla joten meidän pito oli varsinkin vauhdikkaammissa käännöksissä välillä todella liukkaita. Forever kiemurteli ja kääntyili mun alla kuin unelma, ja mä tunsin suurta ylpeyttä siitä miten mahtavasti sen karjahevosen koulutus tuki meidän hulluttelulajia. Appaloosaan oli pakattu räjähtävää voimaa ja sellainenkin lievyys että sen ohjailu tuntui tapahtuvan vain ajatuksella. Mun onnekseni tällä kertaa pelissä oli värillinen pallo, joten se näkyi kaiken valkoisuuden seasta, vaikka mun oli ollut pakko vetää vielä aurinkolasit nenälleni, sillä eihän kukaan nyt mitään voi nähdä tuijotellessaan tuota valkoista mattoa, jota kaviot polkivat rikki pelin tiimellyksessä.

Ensimmäisen erän ollessa pelattuna mä tunsin miten adrenaliini juoksi mun suonissani ja kylmyydestä ei ollut tietoakaan. Ainakaan ennen kuin ensimmäinen ottelu oli kokonaan pelattuna ja piti muka tarjeta vielä riisua hevonen ja hoitaa se poiskin. Mä en kyllä ikinä muuttaisi mihinkään missä joutuu asumaan pakastimessa useamman kuukauden vuodesta.

maanantai 1. helmikuuta 2021

31. 17-31.01.2021

Sunnuntai 17.01.2021 

Kisat Syringassa olivat menneet keskiverrosti eikä menestystä ollut tullut läheskään päivittäin. Kuitenkin positiivinen yllätys oli ollut Imaghostin nappaama voitto ja muutkin sijoitukset tietenkin lämmittivät mieltä.

Puolivälissä kotimatkaa puhelimeni soi ja ihmettelin pienesti kun Charlie soitti.

”Yup? Mun pitäis olla kotona puolen tunnin päästä” 
”Suze ei näytä hyvältä. Tai siis se on ollut nyt pari päivää paljon flegmaattisempi kuin normaalisti” Charlien vakava ääni pureutui tajuntaani. 
”Fuck… mä en usko että meillä on enää muuta vaihtoehtoa kun päästää se pois… katotaan kun oon kotona.” Lopetin puhelun lyhyeen ja Trevorin tamma tuli pakostakin ajatuksiini. Mä olin toivonut jotta Suze kääntyisi vähän paremmaksi kaikkien uusien hoitojen kautta mitä tammalle oltiin kokeiltu, mutta todennäköisesti olisi aika vain päästää tammasta irti vaikka olisi ollut ideaalein tilanne että se jouduttaisiin päästämään pois jo nyt kun Trevor ei ollut paikalla.

Olinhan mä kertonut Treville jo aikaisemminkin että voisi olla jotta Suze ei kauaa enää jaksaisi joten se, että tamman kohdalla jouduttaisiin tehdä päätös näin nopeasti, oli omalla tavallaan odotettavissa mutta silti se yllätti pienesti. Tämä tieto tuntui pidentävän myös viimeisiä maileja kotiin ihan liiaksi, mutta lopulta sain kääntää autoni tutulle ajotielle ja lopulta tuttuun pihaan. Charlie auttoi purkamaan tammat kyytistä ja palauttamaan ne omiin tarhoihinsa ennen kuin oli aika käydä katsomassa miltä Suze näytti.

”Se ei kyllä todellakaan näytä hyvältä… Mä soitan huomenna Evielle ja katsotaan mitä se sanoo. Voi kyllä olla että Suzen on aika mennä” huokaisin katsellessani ennen niin elämäniloista tammaa, joka oli vain varjo entisestään. Ehkä olisi paras olla soittamatta Trevorille ennen kuin Evie olisi käynyt ja tietäisi mitä tammalle kävisi. 

Tiistai 19.01.2021

”Hi Tyler. Suzeko ei lähtenyt menemään paremmaksi?” 
”Valitettavasti ei… Mä en tiedä onko vain paras päästää tammaraukka kärsimyksestään. Tai siis niin kuin onhan meillä vielä ne pari vaihtoehtoa mitä kokeilla, mutta mä en oo varma kannattaako Suzea kiusata enempää” 
”Mitä Trevor on mieltä?” 
”No tuota… Trev ei tiedä”

Vihreiden silmien katse kertoi paljon, mutta tiesin että Evie ymmärsi miksi en halunnut kertoa asiasta isoveljelleni vaikka Trevorin olisikin ollut hyvä tietää asiasta. Toisaalta Trevor ei voisi kuitenkaan tehdä mitään asialle Suomesta käsin ja olin ollut vastuussa jo niin monta vuotta miehen hevosista jotta halusin ainakin uskoa veljeni ajattelevan että tekisin parhaat päätökset myös tuon hevosten puolesta.

Tutkittuaan Suzen myös Evie oli sitä mieltä että olisi paras päästää ikivihreille. Talutimme tamman paikkaan, jossa se olisi helppo lopettaa ja mihin tamman voisi myös helposti haudata. Sanottuamme molemmat Charlien kanssa hyvästimme Suzelle Evie antoi tammalle viimeiset piikit ja lopulta tamma oli ikiunessa. Evien vielä varmistettua että Suzie todellakin olisi poissa palasimme takaisin ranchille ja tarjosin naiselle kahvit ennen kuin tuon oli pakko jatkaa matkaansa. Evie pahoitteli vielä Suzien puolesta ennen kuin tuo nousi autoonsa ja suuntasi kohti seuraavaa paikkaa. Puhuimme Charlien kanssa vielä jonkin aikaa tammasta samalla kun suuntasimme talliin laittamaan muutaman karsinoista valmiiksi Orange Woodilaisille, sillä Kitty, Roi ja Billy olisivat majoittumassa vastavuoroisesti luonani.

Forever Shine sekä Carly saivat viettää yönsä ulkona, sillä kymmenen lämpöastetta olisi vielä enemmän kuin hyvä keli seisottaa tammoja pihalla ja noilla olisi onneksi myös katokset tarhoissaan joten ne pärjäisivät sielä hyvin. Näin ollen saimmekin tarpeeksi karsinoita vieraileville hevosille joten tallissa tulisi olemaan vain Imaghost sekä Trevorin toinen ratsu.

Torstai 21.01.2021

Olin käynyt aamusta hoitamassa kaupungilla muutamia asioita rehujen hausta Suzen muistolaatan tilaamiseen. Olin juuri saanut vietyä äidilleni tuon pyytämät ostokset kun isäni huuteli että pihaan ajelisi vieras traileri. Epäilin sen olevan kanadalaisten karavaani eikä ajatukseni lopulta ollutkaan pielessä, sillä sellaiseksi se paljastui. Kunhan hevoset oli purettu ja olin näyttänyt kaikille karsinapaikat sekä mihin tavarat voi jättää esittelin farmimme.

”Talli on tosiaan vain tällainen pieni viisipaikkainen. Hevosia on neljä ja niistä kolme on minun ja enää yksi on Trevorin. Tietenkin sitten takaa löytyy katetut tarhat, joissa hevoset pärjäävät tarvittaessa vaikka myös yön yli” jatkoin selitystäni samalla kun kierrätin pienen porukan tarhojen luokse, jossa omat tammani sekä Trevorin ruuna nuokkuivat. Lopulta kierros oli valmis ja vaihdoimmekin hetken kuulumisia ennen kuin äiti kutsui meidät kaikki syömään ja oli aika suunnata peteihin.

Perjantai 22.01.2021

Vieraiden heräiltyä ja kunhan kaikki olivat vain saaneet aamupalaa ja kahvia pakattiin hevoset traileriin ja ajoimme Freewind Farmille harjoittelemaan, sillä meiltä ei omasta pihasta mitään sopivaa tilaa löytynyt. Samalla ratsut pääsivät vähän tutustumaan kisapaikkaan, vaikka omalle tammalleni se olikin jo tuttu kun olimme olleet Foreverin kanssa ajamassa tilan pientä karjalaumaa aitaukseensa.

Porukka jakautui kahtia niin että minä ja Billy teimme yhden joukkueen ja Kitty ja Roi toisen. Viimehetken treenit sujuivat hyvin vaikka eivät ihan draamattomasti ja kaikille taisi jäädä hyvä fiilis seuraavan päivän kisaa ajatellen.

Illalla hevoset varustettiin vielä uudelleen ja lähdettiin metsästämään auringonlaskua takalaitumelle. Samalla oli hyvä tarkistaa miten kylmenevä ilma oli kohdellut aitaa, joka täytyisi kyllä oikeasti vaihtaa ennen kuin karjan voisi ajaa takaisin laitumelle.

Lauantai 23.01.2021

Aamu alkoi odottavissa tunnelmissa ja aamupala pöydässä keskustelu kävikin tulevassa poolo-ottelussa. Poikkeuksellisesti jopa Charlie löytyi hörppimästä kahvia keittöstämme jo näin aikaisin, sillä olisin jatkamassa itse suoraan Kanadaan ottelun jälkeen joten kävimme miehen kanssa muutamia juttuja lävitse mitä tuo voisi tehdä jos ylimääräistä aikaa olisi hevosten hoidon ja muiden tehtävien lisäksi, sillä Charlie oli lupautunut auttelemaan jossain muuallakin.

Kisapaikan rajoitusten vuoksi meikäläinen ei tällä kertaa mahtunut Go Oranges! joukkueeseen ja lopulta päädyin jättäytymään pois myös avoimista joukkueista ja tarjoamaan näin mahdollisuuden pelaamiselle sellaisille, jotka olivat tulleet paljon kauempaa ottamaan osaa peleihin. Olihan se toisaalta mielenkiintoista myös päästä näkemään muiden joukkueiden pelaamista kunnolla ja lopulta kannustamaan omat tiimikaverit voittoon, samalla kun videoin tuon ottelun jotta Kittyllä ja muilla olisi jotain näytettävää muille kunhan sopiva hetki tuli.

Voitokkaan ottelun jälkeen oli aika palata ranchillemme ja ruokailun jälkeen oli kaikkien aika pakata tavaransa autoihin ja lopulta hevoset traileriin ja kääntää nokat kohti Kanadaa ja Orange Woodia, jossa olisi seuraavat kilpailut jo seuraavana päivänä.

Sunnuntai 24.01.2021

Mä tiesin jo ottaessani Foreveriä hoidettavaksi että tänään ei olisi meidän kisapäivä. Kai tamma oli niin tottunut siihen että se matkustaisi ja olisi kaikkialla Imaghostin kanssa että nyt kun se oli pitkästä aikaa yksin matkassa ei se osannut enään oikein olla ja toimia.

Meidän suoritus oli todella takkuinen ja ei todellakaan mitään sellaista mitä olin tottunut odottamaan appaloosaltani. Riittihän se toiseen sijaan näissä kisoissa, mutta silti olisi suorituksesta voinut korjata vaikka ja mitä. Kuitenkin täytyi olla tyytyväinen että tamma sai aikaan edes jonkinlaisen suorituksen vaikka se ei ollutkaan parhaimmillaan. Ennen lähtöäni pohdimme vielä hieman taktiikkaamme tulevaan poolo-otteluun sillä se pelattaisiin vain parin viikon kuluttua.

Ajaessani kohti kotia pohdin kaikkea mitä viikon aikana oli tapahtunut ja mitä tulevaisuudessa oli tapahtumassa. Edessä olisi kuitenkin vielä parit western kilpailut ennen seuraavaa poolo-ottelua ja ystävänpäivän viikon vaellusta Kanadassa.

Keskiviikko-Sunnuntai 27-31.01.2021

Kisat Deadwoodissa olivat alkaneet jo keskiviikkona joten olin juuri sopivasti kerennyt käydä nappaamassa Imaghostin kyytiin ja ajamaan kisapaikalle. Forever ei jatkanut edelleenkään kovinkaan suurta ja mahtavaa suorittamista joten tamma taitaisi kyllä ansaita seuraavan poolo-ottelun jälkeen hieman lomaa. Pikkutamma sen sijaan oli ihan elementissään ja torstaina sekä perjantaina varsa nappasikin sijoitukset matkaansa.

Kilpaileminen Imaghostin kanssa oli aina oma pieni tehtävänsä mutta se selittyi kuitenkin tamman mustangiverellä ja sillä että se oli vielä nuori eläin, jolla oli ehkä hieman enemmän elämän kokemusta kuin ikätovereillaan, mutta silti se oli kuitenkin pääasiassa vielä nuori varsa. Ehkäpä tamma tasaantuisi iän mukana, tai sitten se olisi tulevaisuudessa oma pieni tulisieluinen karjahevoseni. Vain aika näyttäisi mitä valkopäisestä pikkuhevosesta tulisi.

40. Uusi alku?

Pohjautuu  tähän  tarinaan Muutto Kanadaan kuulosti kieltämättä houkuttelevalta idealta. Se voisi olla keino saada käännettyä ajatukset muua...