Imaghost vaikutti järkevältä hevosenalulta seuratessani tamman liikkumista Dewnin vierellä ja perässä.
Kyselin Dewniltä tarkemmin tuon metodeista varsan kouluttamisen kanssa, sekä siitä millaista palkkausta toinen oli käyttänyt jotta osaisin pitää kaikki suhteellisen pitkälti tuttuna varsalle, vaikka mukaan tulisi tietenkin hiljalleen myös omia käytäntöjäni.
Palautettuamme varsan takaisin tarhaansa tuo kävi ehkä hieman mielenosoituksellisestikin Dewniltä varastamansa ratsastushanskan kimppuun ja riepotteli sitä menemään ennen kuin rauhoittui muiden joukkoon.
Seuratessamme varsan riehumista kysyin Dewniltä voisiko Carlyn liikuttaa jossain ja mies neuvoi muutaman maastoreitin sekä kertoi että kenttä olisi myös käytettävissä. Teidemme erotessa suuntasin itse hakemaan Carlya, sillä minusta olisi siinä projektissa yksikätisenä paljon enemmän apua kuin varusteiden kanssa, sillä en millään kuitenkaan saisi tamman painavaa satulaa trailerista.
Saatuani tammani vaivalloisesti talutettua talliin, jossa pyrin parhaani mukaan Charlien apuna hoitamaan sitä ennen kuin oli Charlien aika varustaa ratsunsa ja siirtyä kentälle työskentelemään tamman kanssa. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä vaikeasti aidalle istumaan ja seurata parivaljakon työskentelyä. Eihän Charlie mitään ihmeellisiä tamman kanssa tekisi koska ajatuksissa olisi vain antaa Carlylle vähän liikettä pitkän matkustamisen jälkeen, mutta olihan se silti hieman haikeaa katsella toisen ratsastavan tammallani. Charlien ollessa juuri lopettelemassa ratsastamista, kuulin askeleita takaani ja yrittäessäni kääntyä katsomaan kuka olisi saapumassa ja että tarvitsisiko minun käskyttää Willkes lopettamaan hieman ajoissa, tasapainoni horjahti juuri sopivasti samalla hetkellä kun tunnistin tulijan Alexiinaksi.
Naisen refleksit olivat omiani nopeammat ja nainen asettikin toisen kätensä selkääni ja auttoi minut istumaan tasapainoisesti aidan päälle.
“Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikyttää” nainen hymyili, ennen kuin käänsi katseensa kentällä vielä raavaan ratsukkoon. SEurasimme Charlien ratsastuksen lopun hiljaisuuden vallassa, ennen kuin nainen palasi ääneen.
“Ajattelin vain kutsua teidät liittymään seuraamme päivälliselle päätalolle. Alamme syömään kuudelta, joten kerkeätte vielä halutessanne hyvin käydä leiriaitalla”
“Kiitos, mutta me voimme kyllä hyvin hakea Charlien kanssa jotain syömistä” yritin vakuutella vieressäni seisovalle naiselle, samalla kun puristin aitaa vasemmalla kädelläni jotta saisin pidettyä tasapainoni istuessani vinottain aidalla.
“Oi, ei siitä ole haittaa. Me olemme tottuneita siihen että pöydän ääressä on myös vieraita. Raicy varmasti arvostaisi myös mahdollisuutta keskustella kunnolla tilanpidosta” Alexiina käänsi katseensa hymyillen puoleeni.
“No ehkä siinä tapauksessa…” hellitin viimein otteeni aidasta “mä ilmoitan Charlielle asiasta ja nähdään sitten kuudelta” vastasin naiselle, joka jatkoikin pian matkaansa ja Willkesin lopetettua ratsastamisen kerroin miehelle illallistarjouksesta, samalla kun astelimme talliiin hoitamaan Carlyn pois. Tamman ollessa takaisin tarhassaan suuntasimme väliaikaiselle majapaikallemme ja pikaisen siistiytymisen jälkeen olimme valmiita suuntaamaan päätalolle. Vaihtaessani puhtaan flanellin päälleni päätin jättää sen hian alas, vaikka en saanutkaan napitettua sitä kiinni ja tiesin että kaikki varmasti kiinnittäisivät heti huomiota käteni epämääräiseen muotoon, tai viimeistään nähdessään kämmenselkäni, jota jo hieman harmaantunut kipsi peitti. Jätin myös kantositeeni pois jotta saisin piilotettua vielä hieman paremmin sen faktan, että en ollut ihan kunnossa.
Saavuimme Charlien kanssa päätalolle kymmentä vaille kuusi ja Charlien koputettua oveen Raicy saapui aaamaan oven hieman ihmettelevä ilme kasvoillaan.
“Ah, tulkaa vain sisään. Alexiina kertoikin kutsuneensa teidät päivälliselle” seurasimme Raicya sisemmälle taloon ja nostettuani stetsonini naulaan muiden vierelle, juoksutin vasemman käteni hiusteni lävitse sutien niitä vielä hieman enemmän järjestykseen, ennen kuin saavuimme pitkän ruokapöydän ääreen. Raicy pyysi meitä ottamaan paikkamme pöydän ääressä ja hiljalleen myös muu alkoivat saapumaan paikalle, miehen tai Alexiinan esitellessä saapujat. Viimeisenä seuraan liittyivät Kitty sekä muutaman askeleen tuon jäljessä Surrayksi esitelty nainen.
“Wow, mitä sun kädelle on käynyt?” Charloteksi esitelty nuori kysyi kun olin epähuomiossa tarttumassa vesilasiini oikealla kädelläni. Jouduin keskittymään siihen että sain pidettyä lasin ottessani ja sillä välillä Raicy komensi tytärtään.
“Ei se haittaa. Tipuin toisen hevoseni selästä ollessani tarkistamassa karjaamme” vastasin muorelle, samalla kun poimin haarukkani uudelleen käteeni ja yritin parhaani mukaan selviytyä ruokailusta väärällä kädellä, sillä edelleenkään viikkoa myöhemmin koordinaationi ei ollut kovinkaan hyvä.
“Millaista karjaa teillä on?” Raicyn kysymys nousi ilmoille pöydän päädystä ja tuo selkeästi halusi kääntää keskustelun uusille urille.
“Kolmekymmenpäinen lauma lihakarjaa. Ne ovat vielä takalaitumella missä tämä pieni äksidenttikin kävi. Siellä on vain parempi pitää karjaa kesäisin ja nyt talveksi ne olisi tarkoitus ajaa takaisin kotiin. Saas vain nähdä miten se onnistuu kun itse en voi ratsastaa niin hyvin kuin tarvitsisi”.
Keskustelin Raicyn kanssa jonkin aikaa ranchistamme ja toinen ihmetteli miten jaksoin pyörittää tilaa yksin kun kuitenkaan tilamme ei ollut kovin pieni.
“Asutko myös tilalla vai onko sinulla oma asunto jossain?” Alexiina liittyi keskusteluumme.
“Trevor rakensi aikoinaan pihaan pienen mökin kun he asuivat silloisen avopuolisonsa kanssa kotitilallamme, mutta velipojan muutettua Suomeen ja ilmeisesti jäätyään sille tielle, muutin itse mökkiin mutta sattuneesta syystä asun tällä hetkellä päätalolla vanhassa huoneessani, sillä äiti ei tykännyt ajatuksesta että joutuisin selviämään ruuanlaitosta ja muusta yksin nykyisessä tilassani”
Keskustelumme pyöri tilanhoidollisissa asioissa, sekä vanhemmissani sekä hieman myös Trevorissa, kunnes Charlotte päätti että aihe oli tylsä ja tuo kysyi hevosista.
“Carlyn ja Imaghostin lisäksi minulla on myös appaloosatamma Forever Shine sekä sitten tilalla asuu myös pari Trevorin vanhaa hevosta. Mun hevoset on ihan jokapäiväisessä työkäytössä ja yleensä vain harvoin apuna on mönkkäri tai muita työkoneita tehtävissä joita on mahdollista hoitaa myös hevosella. Imaghostista olisi tarkoitus kouluttaa työ- sekä kisahevonen cuttingiin. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole mitään aktiivista ja arkipäivän käyttö tulee olemaan pääasiallinen käyttö varsalle”
Keskustelumme jatkui polveilevana aina päivällisen loppuun asti ja vielä ennen kuin nousimme pöydästä ja kiitimme Emilya ruuasta, sekä Centereita kutsusta, kerroin Raicylle ja Alexiinalle että he, sekä tietty Dewn olisivat tervetulleita vierailemaan farmilla ja tapaamaan Imaghostia jos he haluaisivat.
Ollessamme tekemässä lähtöä, onnistuin iskemään oikean käteni johonkin sen verran että se alkoi säkenöimään kivusta. Kävellessämme takaisin leiriaitalle Charlie huomasi saman asian ja toinen auttoikin minua taas kerran riisutumaan ja tällä kertaa toisen ei tarvinnut edes ehdottaa lääkkeitä, ennen kuin olin itse pyytänyt toista tuomaan vettä. Seuraavana päivänä nukuin pitkälle aamupäivän puolelle ja kömpiessäni viimein esiin huonestani, Charlie tervehti minua kuin olisin herännyt koomasta.
“Huomenta. Emily oli hieman huolissaan sinusta” Willkes puheli ollessaan varma että tuon sanat olisivat kuultuna.
“Voi perse… Ei mun ollut tarkoitus säikytellä toista. Taisin vain vahingossa napata liian ison annoksen unilääkkestä” hieroin niskaani vasemmalla kädelläni. “Täytyy käydä pahoittelemassa vanhalle rouvalle” vastasin haukotuksen karattua ensin huuliltani. En kuitenkaan kerennyt edes poistua aitalta, kun Emily ja Raicy jo saapuivat tuoden lounasta. Raicyn ilmeestä oli luettavissa toisen hienoinen ärtymys vahingossa tapahtunutta säikyttelyäni kohtaan, mutta silti tuo sai piilotettua sen ääänestään. Pahoittelin Emlilylle säikäyttämistäni ja kiitin samaan hengenvetoon lounaasta.
Nautittuamme lounaan lähdin etsimään Dewniä ja jatkoimmekin miehen kanssa Imaghostin kanssa työskentelyä ja tänään pääsin myös itse työskentelemään tamman kanssa, vaikka kaksi toimivaa kättä olisikin ollut enemmän kuin mahtava juttu, mutta ainakin varsa tottuisi siihen, että kaikki ei olisi aina niin kuin tottua. seurasin myös Dewnin työskentelyä muiden hevosten kassa ja vaihdoimmekin tuon kanssa monia mielenkiintoisia keskuteluja hevosista ja niiden kouluttamisesta.
Ennen pitkää ilta taas saavutti meidät ja seuraavana päivänä olisikin aika vielä viimeistellä paperityöt Alexiinan kanssa ja suunnata paluumatkalle kohti Texasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti