Perjantai meni oikeastaan rennoissa merkeissä. Tai no omalla kohdallani pitkä osa iltapäivästä meni unilääkkeen aiheuttamassa kevyessä sumussa ja en nauttinut olotilasta ollenkaan. Vaikka tiesin että Charlie oli meinannut vain hyvää, olin silti salaa tuolle hieman kiukkuinen, sillä toinen oli varmasti kuullut muutamaan otteeseen miten paljon inhosin tätä aivosumua.
Dewnin saatua suoritettua loppuun työtehtävä, joka tuolla oli kesken, mies nappasi jostain Imaghostin riimun ja narun, ennen kuin pyysi seuraamaan. Olin salaa yllättynyt, mutta toisaalta myös iloinen nähdessäni että Dewnin kädessä oli se pastellivioletti riimu, jonka olin tammalle tuonut mustangiretken aikana. En ollut oikein tiennyt että olisiko riimulla ollut edes käyttöä, mutta ilmeisesti se ei ollut ihan hukkaan mennyt hairahdus, kerta riimu oli käyttöönkin kelpuutettu.
Tarhalle päästessämme Dewn esitteli meille kaikki siellä olevat hevoset, jättäen Karman, Imaghostin emän sekä tamman itsensä viimeiseksi. Esiteltyään tammat, vietimme hetken hiljaisuudessa vain katsellen tammoja ja niiden välistä dynamiikkaa, ennen kuin Charlie siirtyi Dewnin oikealle puolelle ja miehet aloittivat hiljaisen keskustelun keskittyen hevosiin.
Jossain kohtaa kuulimme käyntiaskeleita takaamme ja kääntyessäni katsomaan kuka oli ratsastamassa, näin tutun ratsukon Raicyn ratsastaessa Rickyn kanssa luoksemme. Miehen ilmeestä näki hämmennyksen tilanteesta, mutta tervehtiessäni tuota ilmeisesti palaset alkoivat loksumaan kohdilleen ja tuo laski 1+1.
”Tyler?” tässä kohtaa toinen tajusi että en ollut ihan täydessä kunnossa ja ennen kuin miehellä oli tilaisutta sanoa mitään uudelleen, olin itse äänessä.
”Pieni karjanajo onnettomuus. Onneksi ei käynyt pahemmin ja että mulla on Charlie auttamassa”. Keskustelimme Raicyn kanssa hetken karjasta ja lupasinkin toiselle että voisin kertoa hieman enemmän siitä millaista meidän karjanhoitomme olisi, jos tuolla olisi jokin vapaa hetki viikonlopun aikana.
Isänsä jatkettua matkaansa Dewn palasi ääneen ja tuo alkoi kertomaan tarkemmin Imaghostista ja siitä mitä tamman kanssa oltiin tehty. Mies pujahti lankkujen välistä tarhaan ja kaikki hevoset katsoivat saapujaa mielenkiinnolla, ennen kuin varsinkin Imaghost lähti lähestymään miestä. Muutamaa metriä ennen kohtaamista Dewn pysähtyi ja alkoi selvittelemään kädessään olevaa riimua ja narua siten, että tuo sai laskea narun vapaaksi jalkoihinsa ja pitää riimua siten, että Imaghost sai vain kävellä miehen luokse ja varsa painoikin itse päänsä riimuun, näyttäen rennolta ja luottavaiselta eikä se inahtanutkaan Dewnin nostaessa narun sen niskan ylitse ja sitoessaan riimun ja hieman vielä säätäessään sen sopivuutta. Lopulta toinen sai kerätä vielä narun käsiinsä rauhassa, ennen kuin tuo lähti taluttamaan Imaghostia kohti porttia, varsan seuratessa luottavaisena.
Dewn käänsi tamman ulos portista ja suljettuaan portin oli minulla viimein tilaisuus tutustua varsaan paremmin. Tammasta huomasi miten sen käytös hieman muuttui saapuessani sen lähelle, mutta siltikään tamma ei alkanut pönttöilemään, vaan pienen puhinan jälkeen rentoutui uudelleen, mutta siitä silti huomasi että se oli hieman jännittyneempi kuin aikaisemmin. Tutustuttuani tammaan hetken jatkoimme matkaamme kohti kenttää ja Dewn esittelikin sielä hieman tarkemmin asioita joita Imaghostin kanssa oltiin harjoiteltu ja vietettyämme aikaa tamman kanssa, se palautettiin takaisin omaan tarhaansa ja palasimme Charlien kanssa takaisin aitalle, ennen kuin olisi aika antaa Carlylle hieman huomiota ja päästää Willkes tamman kanssa liikenteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti