Tekstit

37. Huoli tulevasta

Me oltiin päästy tammojen kanssa perille Deadwoodiin pitkän ajon jälkeen. Vaikka mua väsyttikin, mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa Imaghost alas trailerista ja laittaa tamma valmiiksi ensimmäistä luokkaa varten. Mä en ollut kuullut äidistä ja isästä mitään pariin päivään joten mä toivoin että kaikki olisi hyvin ja että mitään ei tapahtuisi ennen kuin isän lääkärikäynti olisi. Kyllähän me oltiin puhuttu siitä mahdollisuudesta että jos tauti olisikin uusinut, mutta mä toivoin että se olisi saatu hoidoilla taltutettua. Kuitenkin nyt mun piti keskittyä kisoihin ja me onnistuttiin olemaan Imaghostin kanssa hieman tuloslistan puolivälin yläpuolella meidän molemmissa luokissa. Foreverin kanssa me päästiin melkein sijoille, mutta kai varsa alkaa vähän jo vaikuttamaan tamman liikkeisiin ja sen vuoksi me jäätiinkin sijoilta tässä luokassa. Oikeastaan pari seuraavaakin päivää meni samalla kaavalla, kunnes sitten kumpikaan tammoista ei oikein onnistunut ja me jäätiin tuloslistan häntäpää

36. WRJ Cup 8/21

Lähdöstä Kanadaan tuli suunnittelemaani hätäisempi. Mä luulin kaiken olevan kunnossa, jotta mä voisin olla melkein kaksi viikkoa poissa, mutta juuri kun mä olin noussut autoon ja lähtemässä ajamaan kohti valtatietä, äiti juoksi sisältä pysäyttämään mut ja kertoi että isällä ei ollut kaikki hyvin. Onneksi mistään vakavasta ei ollut kyse ja mä saatoinkin lähteä lopulta noin tuntia suunnittelemaani myöhemmin matkaan ja vaikka mä mietin että miten koko reissu tulisi menemään. Mä tiesin että isällä olisi tulevalla viikolla lääkäri, jossa selviäisi että mikä syövän tilanne olisi tällä hetkellä. Mä hieraisin ajatuksissani oikeaa kyynärtaivettani, jossa oli edelleen laastari perjantaisen lääkärin jäljiltä. Silloin otetun verikokeen tuloksissa menisi kuukausia tulla ja vaikka siihen olikin vielä pitkä aika mä mietin että mitä tapahtuisi jos geenitestin tulos olisi positiivinen. Eihän mulla tainnut olla vielä vuosiin mitään hätää, toisin kuin ehkä Trevillä, mutta kyllähän se sai silti miettimään

35. Mennyttä ja tulevaa

Kuluva vuosi tuntui katoavan kuin siivillä ja tavallaan mä odotinkin uutta vuotta. Vuosi oli alkanut omalla tavallaan surullisissa merkeissä kun mä olin joutunut antamaan Evielle luvan päästää Suzien ikivihreille. Siitä ei mennyt montaakaan viikkoa kun isä joutui sairaalaan ja saimme tietää että isällä oli syöpä. Diagnoosi tuli ihan täysin puskista ja lääkäri ei osannut sanoa tarkkaan että kauanko isällä olisi aikaa elää ja se voisi olla kaikkea kuukausista vuosiin.  Olihan vuoden alkuun mahtunut onneksi jotain positiivistäkin, sillä Evie oli saanut Foreverin onnistuneesti tiineeksi ja tamman odotettiinkin varsovan huhtikuun alussa. Kovinkaan kauaa ei varmaan enää tamman kanssa pysty töitä tekemään ja Carlynkin ollessa jo hieman iäkkäämpi ja kevyellä käytöllä nivelongelmien vuoksi täytyy kohta turvautua mönkijään apuna kun käy tarkistamassa karjaa. Imaghostin ratsutus kun on pian vasta alkamassa, mutta ei ole mitään varmuutta siitä että millainen tapaus tammasta tulee kunhan se saadaan

34. Kaaos nimeltä Helmikuu

Helmikuun yritin antaa tammoille lomaa koska tammikuu oli ollut sen verran kiireistä. Oltiinhan me osallistuttu Foreverin kanssa yhteen poolo matsiin ja toinen olisi vielä edessä. Loppukuusta olisi edessä vielä WRJ cup ja en ollut varma jäisinkö tuolla reissulla Kanadaan pariksi extra päiväksi, sillä minulla olisi kuitenkin synttärit cupin jälkeisenä päivänä. Voisi myös olla että en lopulta päätyisi juhlimaan synttäreitäni mitenkään ihmeellisesti ja palaisin vain kotiin suoriltaan ja juhlinta saisi jäädä ajomatkaan Kanadan ja Texasin välillä.  Lauantai-iltana olin kuitenkin noussut koneeseen, jonka määränpäänä oli ollut Whitehorsen lentokenttä. Pitkän lennon jälkeen kone oli viimein laskeutunut määränpäähänsä ja näin ollen olin saanut siirtyä juna-asemalle ja tehdä toiseksi viimeisen siirtymän ennen kuin olin perillä Orange Woodsissa. Olin ottamassa osaa sinkuille suunnatulle ystävänpäivä vaellukselle ja minulla ei ollut mitään tietoa siitä että miten koko homma tulisi menemään. En mä

33. WRJ cup 2/21

Tyler (VRL-10337) - OWR Imaghost (Halter) "Imaghost oli päättänyt pistää ranttaliksi ennen lähtöä ja saatoin olla tyytyväinen että Kanadassa olisi sen verran viileää että pitkät housut tulisivat tarpeeseen, pohkeessani komeilevan vuotiaan varsan kavion kokoisen mustelman vuoksi. Ensimmäiset mailit reissusta oli olleet mielenkiintoisia ajettavia mutta sen jälkeen matkanteko oli helpottunut kaikilla tavoilla, ja homma olikin mennyt ihan kivasti siihen asti että olimme päässeet tammojen kanssa taas Orange Woodsin tiluksille. Kitty oli tullut meitä vastaan ja vaikka olin varoittanut tuota jo valmiiksi siitä että trailerista voitaisiin tulla vauhdilla ulos, en silti ollut varautunut siihen miten vauhdilla lopulta tultaisiin. Imaghost päätti esitellä kunnolla sitä faktaa että tamman suonissa virtaa villiä verta ja heti kun pikkutamman kaviot osuivat, maahan oli tuo jo kynttilänä pystyssä ja oli ihme että kumpikaan meistä pysyi pystyssä. Luokan alun lähestyessä saatoin vain toivoa että I

32. Poolopelin pyörteissä

Tuotos Vipoksen ensimmäiseen tuotos otteluun 06.02.2021 Mä en tajua miten kukaan voi elää pakastimessa useamman kuukauden vuodesta. Lumi ja pakkanen oli suuri muutos Texasin kymmeneen lämpöasteeseen ja vesisateisiin, ja musta tuntui että mä olin kuin jäätynyt torakka varustaessani Foreveriä tulevaan poolomatsiin. Sentään muut tiimiläiset olivat sen näköisiä että sää ei haitannut ollenkaan mutta kai tämä oli kuin kesäpäivä kanadalaisille. ”Valmiina pelaamaan?” Kitty heitti noustuaan Chocokon selkään.  ”Todellakin, tässähän jäätyy seisaalleen muuten” vilunväreet juoksivat selkääni pitkin samalla kun heilautin itseni ratsuni selkään. Onneksi ratsastaessa tuli lämmin ja kun ensimmäinen peli vihellettiin alkaneeksi mä päätin ratsastaa kuin mun henkeni olisi kiinni siitä. Forever kääntyili lumessakin onneksi kuin kolikon päällä vaikka tamman askel välillä vähän lipsui, sillä meillä ei ollut hokkeja alla joten meidän pito oli varsinkin vauhdikkaammissa käännöksissä välillä todella liukkaita.

31. 17-31.01.2021

Sunnuntai 17.01.2021  Kisat Syringassa olivat menneet keskiverrosti eikä menestystä ollut tullut läheskään päivittäin. Kuitenkin positiivinen yllätys oli ollut Imaghostin nappaama voitto ja muutkin sijoitukset tietenkin lämmittivät mieltä. Puolivälissä kotimatkaa puhelimeni soi ja ihmettelin pienesti kun Charlie soitti. ”Yup? Mun pitäis olla kotona puolen tunnin päästä”  ”Suze ei näytä hyvältä. Tai siis se on ollut nyt pari päivää paljon flegmaattisempi kuin normaalisti” Charlien vakava ääni pureutui tajuntaani.  ”Fuck… mä en usko että meillä on enää muuta vaihtoehtoa kun päästää se pois… katotaan kun oon kotona.” Lopetin puhelun lyhyeen ja Trevorin tamma tuli pakostakin ajatuksiini. Mä olin toivonut jotta Suze kääntyisi vähän paremmaksi kaikkien uusien hoitojen kautta mitä tammalle oltiin kokeiltu, mutta todennäköisesti olisi aika vain päästää tammasta irti vaikka olisi ollut ideaalein tilanne että se jouduttaisiin päästämään pois jo nyt kun Trevor ei ollut paikalla. Olinhan mä kerton