Tyler (VRL-10337) - OWR Imaghost (Halter)
"Imaghost oli päättänyt pistää ranttaliksi ennen lähtöä ja saatoin olla tyytyväinen että Kanadassa olisi sen verran viileää että pitkät housut tulisivat tarpeeseen, pohkeessani komeilevan vuotiaan varsan kavion kokoisen mustelman vuoksi.
Ensimmäiset mailit reissusta oli olleet mielenkiintoisia ajettavia mutta sen jälkeen matkanteko oli helpottunut kaikilla tavoilla, ja homma olikin mennyt ihan kivasti siihen asti että olimme päässeet tammojen kanssa taas Orange Woodsin tiluksille. Kitty oli tullut meitä vastaan ja vaikka olin varoittanut tuota jo valmiiksi siitä että trailerista voitaisiin tulla vauhdilla ulos, en silti ollut varautunut siihen miten vauhdilla lopulta tultaisiin. Imaghost päätti esitellä kunnolla sitä faktaa että tamman suonissa virtaa villiä verta ja heti kun pikkutamman kaviot osuivat, maahan oli tuo jo kynttilänä pystyssä ja oli ihme että kumpikaan meistä pysyi pystyssä.
Luokan alun lähestyessä saatoin vain toivoa että Imaghost käyttäytyisi. Tietenkin odotellessamme omaa vuoroamme tamma ei taas muistanut miten muiden läsnäollessa pitäisi käyttäytyä ja se pistikin sellaisen shown käyntiin että vähän jo mietin taas, olisiko tammasta ikinä tulossa karjahevosta tällä menolla. Kuitenkin yllättäen meidän vuoromme tullessa valkopäinen tamma päättikin löytää henkisen karjahevosensa ja sain asetella sitä ihan rauhassa sopivaan asentoon asettelua varten. Muutenkin nuorikko seisoi rentona ja kuin parempikin karjahevonen samalla kun sitä kierreltiin ja katseltiin tuomareiden toimesta.
Edes hampaiden näyttäminen ei ollut pikkutammalle mikään ongelma ja se jopa malttoi ravata nätisti vierelläni esittäessämme ravin tuomareille. Myös ravin jälkeinen uusi seisotus onnistui tamman melkein nuokkuessa paikallaan. Kuitenkin heti kun meille oli kiitokset sanottu ääni varsan kellossa, muuttui ja tuo niin kaunis karjahevoseni alku oli taas kuin suoraan villilaumasta ihmisten sekaan vedetty mustangi. Voihan varsat…"
Tuomarikommentti: "Surkuhupaisaa kuvailua villivarsan hömelyyksistä. Erinomainen loppu oli kuin piste i:n päälle!"
Tyler (VRL-10337) - Forever Shine (Cutting)
"Foreverin käynti oli paljon aktiivisempaa kuin yleensä ja muutenkin tamma tuntui siltä että se oli valmis ampaisemaan matkaan ja ihan minne sen vain käskinkään menemään. Olimme joutuneet koko viikon ajamaan karjaa kotona joten heti kun tamma vain sai hajunkin karjasta, oli tuo 200 % työmoodissa.
Antaessani tammalle luvan lähteä ensimmäiseen erotteluun olisi Forever halunnut vanhasta tottumuksesta erotella heti useamman vasikan laumasta, mutta lopulta pienellä vihjauksella tamma lähti taidokkaasti erottelemaan vain yhtä vasikkaa. Lopulta vasikalla ei ollut mitään mahdollisuuksia väistellä tammaa, joka liikkui kuin tulisilla hiilillä ja suoritti työnsä täydellisesti. Toiseen erotteluun tamma lähti vieläkin suuremmalla ponnella ja nyt minun tarvi vain pitää katseeni oikeassa vasikassa ja appaloosa kiemurteli allani kuin käärme.
Foreverillä oli normaalistikkin suuri karjahevosen motivaatio, mutta tänään tamma tuntui olevan jotenkin vain enemmän liekeissä ja en tiennyt olisiko kuukauden tauko omalla tavallaan tehnyt sille myös hyvää ja toiko sekin uutta pontta ja puhtia mummotamman askeleeseen. Viimeisenkin suorituksen ollessa ohitse en voinut olla ainakaan vihainen tammalleni sillä se oli sen verran tehokkaasti tehnyt töitä että tänään kyllä virheet menisivät omaan piikkiini."
Tuomarikommentti: "Hauskoja sanavalintoja. Meno oli sangen leimuavaa! Tässä oli menoa ja meininkiä."
sunnuntai 28. helmikuuta 2021
sunnuntai 7. helmikuuta 2021
32. Poolopelin pyörteissä
Tuotos Vipoksen ensimmäiseen tuotos otteluun 06.02.2021
Mä en tajua miten kukaan voi elää pakastimessa useamman kuukauden vuodesta. Lumi ja pakkanen oli suuri muutos Texasin kymmeneen lämpöasteeseen ja vesisateisiin, ja musta tuntui että mä olin kuin jäätynyt torakka varustaessani Foreveriä tulevaan poolomatsiin. Sentään muut tiimiläiset olivat sen näköisiä että sää ei haitannut ollenkaan mutta kai tämä oli kuin kesäpäivä kanadalaisille.
”Valmiina pelaamaan?” Kitty heitti noustuaan Chocokon selkään.
”Todellakin, tässähän jäätyy seisaalleen muuten” vilunväreet juoksivat selkääni pitkin samalla kun heilautin itseni ratsuni selkään. Onneksi ratsastaessa tuli lämmin ja kun ensimmäinen peli vihellettiin alkaneeksi mä päätin ratsastaa kuin mun henkeni olisi kiinni siitä.
Forever kääntyili lumessakin onneksi kuin kolikon päällä vaikka tamman askel välillä vähän lipsui, sillä meillä ei ollut hokkeja alla joten meidän pito oli varsinkin vauhdikkaammissa käännöksissä välillä todella liukkaita. Forever kiemurteli ja kääntyili mun alla kuin unelma, ja mä tunsin suurta ylpeyttä siitä miten mahtavasti sen karjahevosen koulutus tuki meidän hulluttelulajia. Appaloosaan oli pakattu räjähtävää voimaa ja sellainenkin lievyys että sen ohjailu tuntui tapahtuvan vain ajatuksella. Mun onnekseni tällä kertaa pelissä oli värillinen pallo, joten se näkyi kaiken valkoisuuden seasta, vaikka mun oli ollut pakko vetää vielä aurinkolasit nenälleni, sillä eihän kukaan nyt mitään voi nähdä tuijotellessaan tuota valkoista mattoa, jota kaviot polkivat rikki pelin tiimellyksessä.
Ensimmäisen erän ollessa pelattuna mä tunsin miten adrenaliini juoksi mun suonissani ja kylmyydestä ei ollut tietoakaan. Ainakaan ennen kuin ensimmäinen ottelu oli kokonaan pelattuna ja piti muka tarjeta vielä riisua hevonen ja hoitaa se poiskin. Mä en kyllä ikinä muuttaisi mihinkään missä joutuu asumaan pakastimessa useamman kuukauden vuodesta.
maanantai 1. helmikuuta 2021
31. 17-31.01.2021
Sunnuntai 17.01.2021
Kisat Syringassa olivat menneet keskiverrosti eikä menestystä ollut tullut läheskään päivittäin. Kuitenkin positiivinen yllätys oli ollut Imaghostin nappaama voitto ja muutkin sijoitukset tietenkin lämmittivät mieltä.
Puolivälissä kotimatkaa puhelimeni soi ja ihmettelin pienesti kun Charlie soitti.
”Yup? Mun pitäis olla kotona puolen tunnin päästä”
”Suze ei näytä hyvältä. Tai siis se on ollut nyt pari päivää paljon flegmaattisempi kuin normaalisti” Charlien vakava ääni pureutui tajuntaani.
”Fuck… mä en usko että meillä on enää muuta vaihtoehtoa kun päästää se pois… katotaan kun oon kotona.” Lopetin puhelun lyhyeen ja Trevorin tamma tuli pakostakin ajatuksiini. Mä olin toivonut jotta Suze kääntyisi vähän paremmaksi kaikkien uusien hoitojen kautta mitä tammalle oltiin kokeiltu, mutta todennäköisesti olisi aika vain päästää tammasta irti vaikka olisi ollut ideaalein tilanne että se jouduttaisiin päästämään pois jo nyt kun Trevor ei ollut paikalla.
Olinhan mä kertonut Treville jo aikaisemminkin että voisi olla jotta Suze ei kauaa enää jaksaisi joten se, että tamman kohdalla jouduttaisiin tehdä päätös näin nopeasti, oli omalla tavallaan odotettavissa mutta silti se yllätti pienesti. Tämä tieto tuntui pidentävän myös viimeisiä maileja kotiin ihan liiaksi, mutta lopulta sain kääntää autoni tutulle ajotielle ja lopulta tuttuun pihaan. Charlie auttoi purkamaan tammat kyytistä ja palauttamaan ne omiin tarhoihinsa ennen kuin oli aika käydä katsomassa miltä Suze näytti.
”Se ei kyllä todellakaan näytä hyvältä… Mä soitan huomenna Evielle ja katsotaan mitä se sanoo. Voi kyllä olla että Suzen on aika mennä” huokaisin katsellessani ennen niin elämäniloista tammaa, joka oli vain varjo entisestään. Ehkä olisi paras olla soittamatta Trevorille ennen kuin Evie olisi käynyt ja tietäisi mitä tammalle kävisi.
Tiistai 19.01.2021
”Hi Tyler. Suzeko ei lähtenyt menemään paremmaksi?”
”Valitettavasti ei… Mä en tiedä onko vain paras päästää tammaraukka kärsimyksestään. Tai siis niin kuin onhan meillä vielä ne pari vaihtoehtoa mitä kokeilla, mutta mä en oo varma kannattaako Suzea kiusata enempää”
”Mitä Trevor on mieltä?”
”No tuota… Trev ei tiedä”
Vihreiden silmien katse kertoi paljon, mutta tiesin että Evie ymmärsi miksi en halunnut kertoa asiasta isoveljelleni vaikka Trevorin olisikin ollut hyvä tietää asiasta. Toisaalta Trevor ei voisi kuitenkaan tehdä mitään asialle Suomesta käsin ja olin ollut vastuussa jo niin monta vuotta miehen hevosista jotta halusin ainakin uskoa veljeni ajattelevan että tekisin parhaat päätökset myös tuon hevosten puolesta.
Tutkittuaan Suzen myös Evie oli sitä mieltä että olisi paras päästää ikivihreille. Talutimme tamman paikkaan, jossa se olisi helppo lopettaa ja mihin tamman voisi myös helposti haudata. Sanottuamme molemmat Charlien kanssa hyvästimme Suzelle Evie antoi tammalle viimeiset piikit ja lopulta tamma oli ikiunessa. Evien vielä varmistettua että Suzie todellakin olisi poissa palasimme takaisin ranchille ja tarjosin naiselle kahvit ennen kuin tuon oli pakko jatkaa matkaansa. Evie pahoitteli vielä Suzien puolesta ennen kuin tuo nousi autoonsa ja suuntasi kohti seuraavaa paikkaa. Puhuimme Charlien kanssa vielä jonkin aikaa tammasta samalla kun suuntasimme talliin laittamaan muutaman karsinoista valmiiksi Orange Woodilaisille, sillä Kitty, Roi ja Billy olisivat majoittumassa vastavuoroisesti luonani.
Forever Shine sekä Carly saivat viettää yönsä ulkona, sillä kymmenen lämpöastetta olisi vielä enemmän kuin hyvä keli seisottaa tammoja pihalla ja noilla olisi onneksi myös katokset tarhoissaan joten ne pärjäisivät sielä hyvin. Näin ollen saimmekin tarpeeksi karsinoita vieraileville hevosille joten tallissa tulisi olemaan vain Imaghost sekä Trevorin toinen ratsu.
Torstai 21.01.2021
Olin käynyt aamusta hoitamassa kaupungilla muutamia asioita rehujen hausta Suzen muistolaatan tilaamiseen. Olin juuri saanut vietyä äidilleni tuon pyytämät ostokset kun isäni huuteli että pihaan ajelisi vieras traileri. Epäilin sen olevan kanadalaisten karavaani eikä ajatukseni lopulta ollutkaan pielessä, sillä sellaiseksi se paljastui. Kunhan hevoset oli purettu ja olin näyttänyt kaikille karsinapaikat sekä mihin tavarat voi jättää esittelin farmimme.
”Talli on tosiaan vain tällainen pieni viisipaikkainen. Hevosia on neljä ja niistä kolme on minun ja enää yksi on Trevorin. Tietenkin sitten takaa löytyy katetut tarhat, joissa hevoset pärjäävät tarvittaessa vaikka myös yön yli” jatkoin selitystäni samalla kun kierrätin pienen porukan tarhojen luokse, jossa omat tammani sekä Trevorin ruuna nuokkuivat. Lopulta kierros oli valmis ja vaihdoimmekin hetken kuulumisia ennen kuin äiti kutsui meidät kaikki syömään ja oli aika suunnata peteihin.
Perjantai 22.01.2021
Vieraiden heräiltyä ja kunhan kaikki olivat vain saaneet aamupalaa ja kahvia pakattiin hevoset traileriin ja ajoimme Freewind Farmille harjoittelemaan, sillä meiltä ei omasta pihasta mitään sopivaa tilaa löytynyt. Samalla ratsut pääsivät vähän tutustumaan kisapaikkaan, vaikka omalle tammalleni se olikin jo tuttu kun olimme olleet Foreverin kanssa ajamassa tilan pientä karjalaumaa aitaukseensa.
Porukka jakautui kahtia niin että minä ja Billy teimme yhden joukkueen ja Kitty ja Roi toisen. Viimehetken treenit sujuivat hyvin vaikka eivät ihan draamattomasti ja kaikille taisi jäädä hyvä fiilis seuraavan päivän kisaa ajatellen.
Illalla hevoset varustettiin vielä uudelleen ja lähdettiin metsästämään auringonlaskua takalaitumelle. Samalla oli hyvä tarkistaa miten kylmenevä ilma oli kohdellut aitaa, joka täytyisi kyllä oikeasti vaihtaa ennen kuin karjan voisi ajaa takaisin laitumelle.
Lauantai 23.01.2021
Aamu alkoi odottavissa tunnelmissa ja aamupala pöydässä keskustelu kävikin tulevassa poolo-ottelussa. Poikkeuksellisesti jopa Charlie löytyi hörppimästä kahvia keittöstämme jo näin aikaisin, sillä olisin jatkamassa itse suoraan Kanadaan ottelun jälkeen joten kävimme miehen kanssa muutamia juttuja lävitse mitä tuo voisi tehdä jos ylimääräistä aikaa olisi hevosten hoidon ja muiden tehtävien lisäksi, sillä Charlie oli lupautunut auttelemaan jossain muuallakin.
Kisapaikan rajoitusten vuoksi meikäläinen ei tällä kertaa mahtunut Go Oranges! joukkueeseen ja lopulta päädyin jättäytymään pois myös avoimista joukkueista ja tarjoamaan näin mahdollisuuden pelaamiselle sellaisille, jotka olivat tulleet paljon kauempaa ottamaan osaa peleihin. Olihan se toisaalta mielenkiintoista myös päästä näkemään muiden joukkueiden pelaamista kunnolla ja lopulta kannustamaan omat tiimikaverit voittoon, samalla kun videoin tuon ottelun jotta Kittyllä ja muilla olisi jotain näytettävää muille kunhan sopiva hetki tuli.
Voitokkaan ottelun jälkeen oli aika palata ranchillemme ja ruokailun jälkeen oli kaikkien aika pakata tavaransa autoihin ja lopulta hevoset traileriin ja kääntää nokat kohti Kanadaa ja Orange Woodia, jossa olisi seuraavat kilpailut jo seuraavana päivänä.
Sunnuntai 24.01.2021
Mä tiesin jo ottaessani Foreveriä hoidettavaksi että tänään ei olisi meidän kisapäivä. Kai tamma oli niin tottunut siihen että se matkustaisi ja olisi kaikkialla Imaghostin kanssa että nyt kun se oli pitkästä aikaa yksin matkassa ei se osannut enään oikein olla ja toimia.
Meidän suoritus oli todella takkuinen ja ei todellakaan mitään sellaista mitä olin tottunut odottamaan appaloosaltani. Riittihän se toiseen sijaan näissä kisoissa, mutta silti olisi suorituksesta voinut korjata vaikka ja mitä. Kuitenkin täytyi olla tyytyväinen että tamma sai aikaan edes jonkinlaisen suorituksen vaikka se ei ollutkaan parhaimmillaan. Ennen lähtöäni pohdimme vielä hieman taktiikkaamme tulevaan poolo-otteluun sillä se pelattaisiin vain parin viikon kuluttua.
Ajaessani kohti kotia pohdin kaikkea mitä viikon aikana oli tapahtunut ja mitä tulevaisuudessa oli tapahtumassa. Edessä olisi kuitenkin vielä parit western kilpailut ennen seuraavaa poolo-ottelua ja ystävänpäivän viikon vaellusta Kanadassa.
Keskiviikko-Sunnuntai 27-31.01.2021
Kisat Deadwoodissa olivat alkaneet jo keskiviikkona joten olin juuri sopivasti kerennyt käydä nappaamassa Imaghostin kyytiin ja ajamaan kisapaikalle. Forever ei jatkanut edelleenkään kovinkaan suurta ja mahtavaa suorittamista joten tamma taitaisi kyllä ansaita seuraavan poolo-ottelun jälkeen hieman lomaa. Pikkutamma sen sijaan oli ihan elementissään ja torstaina sekä perjantaina varsa nappasikin sijoitukset matkaansa.
Kilpaileminen Imaghostin kanssa oli aina oma pieni tehtävänsä mutta se selittyi kuitenkin tamman mustangiverellä ja sillä että se oli vielä nuori eläin, jolla oli ehkä hieman enemmän elämän kokemusta kuin ikätovereillaan, mutta silti se oli kuitenkin pääasiassa vielä nuori varsa. Ehkäpä tamma tasaantuisi iän mukana, tai sitten se olisi tulevaisuudessa oma pieni tulisieluinen karjahevoseni. Vain aika näyttäisi mitä valkopäisestä pikkuhevosesta tulisi.
Kisat Syringassa olivat menneet keskiverrosti eikä menestystä ollut tullut läheskään päivittäin. Kuitenkin positiivinen yllätys oli ollut Imaghostin nappaama voitto ja muutkin sijoitukset tietenkin lämmittivät mieltä.
Puolivälissä kotimatkaa puhelimeni soi ja ihmettelin pienesti kun Charlie soitti.
”Yup? Mun pitäis olla kotona puolen tunnin päästä”
”Suze ei näytä hyvältä. Tai siis se on ollut nyt pari päivää paljon flegmaattisempi kuin normaalisti” Charlien vakava ääni pureutui tajuntaani.
”Fuck… mä en usko että meillä on enää muuta vaihtoehtoa kun päästää se pois… katotaan kun oon kotona.” Lopetin puhelun lyhyeen ja Trevorin tamma tuli pakostakin ajatuksiini. Mä olin toivonut jotta Suze kääntyisi vähän paremmaksi kaikkien uusien hoitojen kautta mitä tammalle oltiin kokeiltu, mutta todennäköisesti olisi aika vain päästää tammasta irti vaikka olisi ollut ideaalein tilanne että se jouduttaisiin päästämään pois jo nyt kun Trevor ei ollut paikalla.
Olinhan mä kertonut Treville jo aikaisemminkin että voisi olla jotta Suze ei kauaa enää jaksaisi joten se, että tamman kohdalla jouduttaisiin tehdä päätös näin nopeasti, oli omalla tavallaan odotettavissa mutta silti se yllätti pienesti. Tämä tieto tuntui pidentävän myös viimeisiä maileja kotiin ihan liiaksi, mutta lopulta sain kääntää autoni tutulle ajotielle ja lopulta tuttuun pihaan. Charlie auttoi purkamaan tammat kyytistä ja palauttamaan ne omiin tarhoihinsa ennen kuin oli aika käydä katsomassa miltä Suze näytti.
”Se ei kyllä todellakaan näytä hyvältä… Mä soitan huomenna Evielle ja katsotaan mitä se sanoo. Voi kyllä olla että Suzen on aika mennä” huokaisin katsellessani ennen niin elämäniloista tammaa, joka oli vain varjo entisestään. Ehkä olisi paras olla soittamatta Trevorille ennen kuin Evie olisi käynyt ja tietäisi mitä tammalle kävisi.
Tiistai 19.01.2021
”Hi Tyler. Suzeko ei lähtenyt menemään paremmaksi?”
”Valitettavasti ei… Mä en tiedä onko vain paras päästää tammaraukka kärsimyksestään. Tai siis niin kuin onhan meillä vielä ne pari vaihtoehtoa mitä kokeilla, mutta mä en oo varma kannattaako Suzea kiusata enempää”
”Mitä Trevor on mieltä?”
”No tuota… Trev ei tiedä”
Vihreiden silmien katse kertoi paljon, mutta tiesin että Evie ymmärsi miksi en halunnut kertoa asiasta isoveljelleni vaikka Trevorin olisikin ollut hyvä tietää asiasta. Toisaalta Trevor ei voisi kuitenkaan tehdä mitään asialle Suomesta käsin ja olin ollut vastuussa jo niin monta vuotta miehen hevosista jotta halusin ainakin uskoa veljeni ajattelevan että tekisin parhaat päätökset myös tuon hevosten puolesta.
Tutkittuaan Suzen myös Evie oli sitä mieltä että olisi paras päästää ikivihreille. Talutimme tamman paikkaan, jossa se olisi helppo lopettaa ja mihin tamman voisi myös helposti haudata. Sanottuamme molemmat Charlien kanssa hyvästimme Suzelle Evie antoi tammalle viimeiset piikit ja lopulta tamma oli ikiunessa. Evien vielä varmistettua että Suzie todellakin olisi poissa palasimme takaisin ranchille ja tarjosin naiselle kahvit ennen kuin tuon oli pakko jatkaa matkaansa. Evie pahoitteli vielä Suzien puolesta ennen kuin tuo nousi autoonsa ja suuntasi kohti seuraavaa paikkaa. Puhuimme Charlien kanssa vielä jonkin aikaa tammasta samalla kun suuntasimme talliin laittamaan muutaman karsinoista valmiiksi Orange Woodilaisille, sillä Kitty, Roi ja Billy olisivat majoittumassa vastavuoroisesti luonani.
Forever Shine sekä Carly saivat viettää yönsä ulkona, sillä kymmenen lämpöastetta olisi vielä enemmän kuin hyvä keli seisottaa tammoja pihalla ja noilla olisi onneksi myös katokset tarhoissaan joten ne pärjäisivät sielä hyvin. Näin ollen saimmekin tarpeeksi karsinoita vieraileville hevosille joten tallissa tulisi olemaan vain Imaghost sekä Trevorin toinen ratsu.
Torstai 21.01.2021
Olin käynyt aamusta hoitamassa kaupungilla muutamia asioita rehujen hausta Suzen muistolaatan tilaamiseen. Olin juuri saanut vietyä äidilleni tuon pyytämät ostokset kun isäni huuteli että pihaan ajelisi vieras traileri. Epäilin sen olevan kanadalaisten karavaani eikä ajatukseni lopulta ollutkaan pielessä, sillä sellaiseksi se paljastui. Kunhan hevoset oli purettu ja olin näyttänyt kaikille karsinapaikat sekä mihin tavarat voi jättää esittelin farmimme.
”Talli on tosiaan vain tällainen pieni viisipaikkainen. Hevosia on neljä ja niistä kolme on minun ja enää yksi on Trevorin. Tietenkin sitten takaa löytyy katetut tarhat, joissa hevoset pärjäävät tarvittaessa vaikka myös yön yli” jatkoin selitystäni samalla kun kierrätin pienen porukan tarhojen luokse, jossa omat tammani sekä Trevorin ruuna nuokkuivat. Lopulta kierros oli valmis ja vaihdoimmekin hetken kuulumisia ennen kuin äiti kutsui meidät kaikki syömään ja oli aika suunnata peteihin.
Perjantai 22.01.2021
Vieraiden heräiltyä ja kunhan kaikki olivat vain saaneet aamupalaa ja kahvia pakattiin hevoset traileriin ja ajoimme Freewind Farmille harjoittelemaan, sillä meiltä ei omasta pihasta mitään sopivaa tilaa löytynyt. Samalla ratsut pääsivät vähän tutustumaan kisapaikkaan, vaikka omalle tammalleni se olikin jo tuttu kun olimme olleet Foreverin kanssa ajamassa tilan pientä karjalaumaa aitaukseensa.
Porukka jakautui kahtia niin että minä ja Billy teimme yhden joukkueen ja Kitty ja Roi toisen. Viimehetken treenit sujuivat hyvin vaikka eivät ihan draamattomasti ja kaikille taisi jäädä hyvä fiilis seuraavan päivän kisaa ajatellen.
Illalla hevoset varustettiin vielä uudelleen ja lähdettiin metsästämään auringonlaskua takalaitumelle. Samalla oli hyvä tarkistaa miten kylmenevä ilma oli kohdellut aitaa, joka täytyisi kyllä oikeasti vaihtaa ennen kuin karjan voisi ajaa takaisin laitumelle.
Lauantai 23.01.2021
Aamu alkoi odottavissa tunnelmissa ja aamupala pöydässä keskustelu kävikin tulevassa poolo-ottelussa. Poikkeuksellisesti jopa Charlie löytyi hörppimästä kahvia keittöstämme jo näin aikaisin, sillä olisin jatkamassa itse suoraan Kanadaan ottelun jälkeen joten kävimme miehen kanssa muutamia juttuja lävitse mitä tuo voisi tehdä jos ylimääräistä aikaa olisi hevosten hoidon ja muiden tehtävien lisäksi, sillä Charlie oli lupautunut auttelemaan jossain muuallakin.
Kisapaikan rajoitusten vuoksi meikäläinen ei tällä kertaa mahtunut Go Oranges! joukkueeseen ja lopulta päädyin jättäytymään pois myös avoimista joukkueista ja tarjoamaan näin mahdollisuuden pelaamiselle sellaisille, jotka olivat tulleet paljon kauempaa ottamaan osaa peleihin. Olihan se toisaalta mielenkiintoista myös päästä näkemään muiden joukkueiden pelaamista kunnolla ja lopulta kannustamaan omat tiimikaverit voittoon, samalla kun videoin tuon ottelun jotta Kittyllä ja muilla olisi jotain näytettävää muille kunhan sopiva hetki tuli.
Voitokkaan ottelun jälkeen oli aika palata ranchillemme ja ruokailun jälkeen oli kaikkien aika pakata tavaransa autoihin ja lopulta hevoset traileriin ja kääntää nokat kohti Kanadaa ja Orange Woodia, jossa olisi seuraavat kilpailut jo seuraavana päivänä.
Sunnuntai 24.01.2021
Mä tiesin jo ottaessani Foreveriä hoidettavaksi että tänään ei olisi meidän kisapäivä. Kai tamma oli niin tottunut siihen että se matkustaisi ja olisi kaikkialla Imaghostin kanssa että nyt kun se oli pitkästä aikaa yksin matkassa ei se osannut enään oikein olla ja toimia.
Meidän suoritus oli todella takkuinen ja ei todellakaan mitään sellaista mitä olin tottunut odottamaan appaloosaltani. Riittihän se toiseen sijaan näissä kisoissa, mutta silti olisi suorituksesta voinut korjata vaikka ja mitä. Kuitenkin täytyi olla tyytyväinen että tamma sai aikaan edes jonkinlaisen suorituksen vaikka se ei ollutkaan parhaimmillaan. Ennen lähtöäni pohdimme vielä hieman taktiikkaamme tulevaan poolo-otteluun sillä se pelattaisiin vain parin viikon kuluttua.
Ajaessani kohti kotia pohdin kaikkea mitä viikon aikana oli tapahtunut ja mitä tulevaisuudessa oli tapahtumassa. Edessä olisi kuitenkin vielä parit western kilpailut ennen seuraavaa poolo-ottelua ja ystävänpäivän viikon vaellusta Kanadassa.
Keskiviikko-Sunnuntai 27-31.01.2021
Kisat Deadwoodissa olivat alkaneet jo keskiviikkona joten olin juuri sopivasti kerennyt käydä nappaamassa Imaghostin kyytiin ja ajamaan kisapaikalle. Forever ei jatkanut edelleenkään kovinkaan suurta ja mahtavaa suorittamista joten tamma taitaisi kyllä ansaita seuraavan poolo-ottelun jälkeen hieman lomaa. Pikkutamma sen sijaan oli ihan elementissään ja torstaina sekä perjantaina varsa nappasikin sijoitukset matkaansa.
Kilpaileminen Imaghostin kanssa oli aina oma pieni tehtävänsä mutta se selittyi kuitenkin tamman mustangiverellä ja sillä että se oli vielä nuori eläin, jolla oli ehkä hieman enemmän elämän kokemusta kuin ikätovereillaan, mutta silti se oli kuitenkin pääasiassa vielä nuori varsa. Ehkäpä tamma tasaantuisi iän mukana, tai sitten se olisi tulevaisuudessa oma pieni tulisieluinen karjahevoseni. Vain aika näyttäisi mitä valkopäisestä pikkuhevosesta tulisi.
sunnuntai 10. tammikuuta 2021
30. Valmentautumista
Tyler ja Forever Shine ottivat 1.1.2021 osaa Deadwood Rangersissa järjestettyyn valmennukseen kilpaileville ratsukoille. Valmentajana toimi Avery Stables.
Valmennuksen aiheena olivat täsmälliset siirtymiset sekä suora hevonen, mikä mahdollisti hyvin eri lännenratsastuksen lajeissa ja tasoilla kilpailevien ratsukoiden treenaamisen omalla tasollaan. Harjoituksia sovellettiin vähän eri ratsukoille sopiviksi, mutta alkutunnin kaikki työskentelivät käynnissä ja ravissa, lopputunnista mukaan lisättiin myös laukkaaa pääasiassa siirtymisten muodossa. Suoruuden harjoittelua tehostettiin hyödyntämällä keskihalkaisijaa sekä uran ulkopuolella liikkumista.
Sekä Tylerillä että Forever Shinella oli tänään melko heikko päivä, mikä näkyi ratsukon yhteisenä alisuoriutumisena heidän tavalliseen tasoonsa verrattuna. Tamma otti aluksi melkoisia spurtteja laukannostoissa, ja Tyler jäi kyydissä haaveilemaan jostakin aivan muusta kuin nykyhetkestä. Suoruus ratsukolla sentään oli melkein kunnossa, mutta mikään muu ei sitten vaikuttanutkaan tänään onnistuvan kohtuullista paremmin. Erityisesti ongelmia oli laukannostoissa ja hidastamisessa laukasta alaspäin.
Valmennuksen loppuvaiheessa siirtymiset onnistuivat kohtuullisesti, mutta ratsukko ei selvästi ollut lähelläkään parasta virettä tänään. Kotiohjeeksi ratsukko saakin käydä päästelemässä vähän höyryjä ulos molemmista vaikkapa jossakin mukavalla laukkasuoralla, minkä jälkeen hevoselle varmasti tekisi myös hyvää lepopäivä tai pari ennen seuraavia koetoksia.
maanantai 4. tammikuuta 2021
29. Vuoden viimeiset
Ensimmäisen poolo-ottelun jälkeen ja Kanadaan pääsemisen jälkeen Kitty oli päättänyt että ennen viimeistä western cuppia pidettäisiin vielä yhdet poolotreenit joten eipä siinä auttanut kuin varustaa mustankirjava tammani treenikuntoon ja suunnata maneesiin.
Kitty oli tehnyt strategiointia edellisen pelin tiimoilta ja tuo selittikin innostuneella nuotilla suunnitelmaansa meille muille ja varsinkin Billy näytti siltä että Kittyn selitykset eivät tuota suuremmin nyt innostaneet ja Kittyn erehtyessä yrittämään jaarittelua varsinaisen informatiivisen osan päätyttyä oli nuori Center pistänyt toisen aisoihin ja treenit olivat alkaneet. Viimeisen kuukauden aktiivinen tekeminen ja meneminen alkoi hiljalleen näkymään murtuneessa kädessäni lievänä kipuiluna. Mä olin tyytyväinen että Forever toimi istunnalla sillä se tuli todellakin tarpeeseen koska varsinkin treenin loppupuolella pelkkä mailan piteleminen meinasi olla liikaa ja kun treenit lopetettiin mä olin salaa mielissäni siitä ja oikeastaan olinkin ensimäinen meistä kaikista, joka oli alhaalla hevosensa selästä.
Kuulin etäisesti jotain suhinaa portin auetessa ja jossain kohtaa näin Surrayn kävelevän kohti Kittyä. En mä voinut sanoa että olisin tutustunut aussiin kovinkaan hyvin, mutta olin vaihtanut tummahiuksisen naisen kanssa muutaman sanan kerran tai kaksi, vaikka usein keskutelumme olivat jääneet vain moikkaukseen. Nytkin taistellessani jomotusta vastaan päädyin vain nyökkäämään ohitseni harppovalle naiselle samalla kun taistelin Foreverin satulavyötä hieman löysemmälle. Kuulin miten naiset vaihtoivat muutaman kommentin keskenään ennen kuin poistuimme maneesista ja pysäyttäessäni ratsuni hoitopuomille näin miten Surray käveli ohitsemme Chocon kanssa, palaten jonkin ajan kuluttua takaisin. Samalla saapui myös Kitty ja nuo keskustelivat retken ohjelmasta.
Jos en olisi juuri sopivasti iskenyt kättäni Foreverin satulan takakaareen ja joutunut taistelemaan painokelvottomia kommentteja vastaan olisin varmaankin käskenyt Kittyn olemaan hiljaa tuon mainostaessa osallistumistani retkelle. En mä edes tiennyt miksi mä olin osallistunut koko retkelle koska en mä tiennyt voisiko kukaan hyväksyä ja kestää sitä tapaa miten mä elin. Hoidettuani tammani loppuun ja palautettuani sen Imaghostin kanssa oli aika hakea vielä varusteet ja viedä ne trailerille ennen kuin suuntasin majapaikkaani ja haettuani ensin jotain ruokaa oli aika kääriä jääkylmällä vedellä kasteltu pyyhe käsivarteni ympärille ja yrittää nukahtaa. Muutaman heikosti nukutun tunnin jälkeen ei sängyssä pyöriminen enää innostanut vaan nousin ylös ja puettua päälleni suuntasin Orange Woodiin hoitamaan tammani ja auttelin muutenkin töissä sen verran mitä pystyin ja uskalsin, koska edessä olisi vielä kuitenkin molempien tammojen kanssa kisaaminen.
Onnekseni Imaghost käyttäytyi vaikka pikkutammalla olikin ollut myös vähän rankka retki ja saatoin vain arvailla miten se olisi vaikuttanut nuoreen tammaan. Kuitenkin varsassa oli kisa-areenalla juuri sopivasti energiaa jotta se ei näyttänyt liian pystyyn kuolleelta, mutta se ei myöskään esiintynyt kuin nuori orivarsa, joka olisi juuri tajunnut tammojen ihanuuden. Forever taas tuntui olevan hyvässä tikissä ja tamma suoritti erottelut melkein omatoimisesti ja jossain kohtaa jouduin jopa nappaamaan hatustani kiinni, ettei se lähtisi lentoon tamman liikkuessa allani niin sulavasti että meinasi olla tällä pojalla vähän tukalat paikat.
Loppupeleissä molemmat tammat saivat tänään sijoitukset. Kisojen jälkeen oli aika pakata tavarat autoon ja lopulta sainkin käydä vain kuittaamassa velkani Alexiinalle, ennen kuin oli aika pakata tammat autoon ja suunnata kotiin katsomaan mitä uudella vuodella olisi minulle tarjota. Toivottavasti ainakin entistä paremmin kuntoutunut käsi…
Kitty oli tehnyt strategiointia edellisen pelin tiimoilta ja tuo selittikin innostuneella nuotilla suunnitelmaansa meille muille ja varsinkin Billy näytti siltä että Kittyn selitykset eivät tuota suuremmin nyt innostaneet ja Kittyn erehtyessä yrittämään jaarittelua varsinaisen informatiivisen osan päätyttyä oli nuori Center pistänyt toisen aisoihin ja treenit olivat alkaneet. Viimeisen kuukauden aktiivinen tekeminen ja meneminen alkoi hiljalleen näkymään murtuneessa kädessäni lievänä kipuiluna. Mä olin tyytyväinen että Forever toimi istunnalla sillä se tuli todellakin tarpeeseen koska varsinkin treenin loppupuolella pelkkä mailan piteleminen meinasi olla liikaa ja kun treenit lopetettiin mä olin salaa mielissäni siitä ja oikeastaan olinkin ensimäinen meistä kaikista, joka oli alhaalla hevosensa selästä.
Kuulin etäisesti jotain suhinaa portin auetessa ja jossain kohtaa näin Surrayn kävelevän kohti Kittyä. En mä voinut sanoa että olisin tutustunut aussiin kovinkaan hyvin, mutta olin vaihtanut tummahiuksisen naisen kanssa muutaman sanan kerran tai kaksi, vaikka usein keskutelumme olivat jääneet vain moikkaukseen. Nytkin taistellessani jomotusta vastaan päädyin vain nyökkäämään ohitseni harppovalle naiselle samalla kun taistelin Foreverin satulavyötä hieman löysemmälle. Kuulin miten naiset vaihtoivat muutaman kommentin keskenään ennen kuin poistuimme maneesista ja pysäyttäessäni ratsuni hoitopuomille näin miten Surray käveli ohitsemme Chocon kanssa, palaten jonkin ajan kuluttua takaisin. Samalla saapui myös Kitty ja nuo keskustelivat retken ohjelmasta.
Jos en olisi juuri sopivasti iskenyt kättäni Foreverin satulan takakaareen ja joutunut taistelemaan painokelvottomia kommentteja vastaan olisin varmaankin käskenyt Kittyn olemaan hiljaa tuon mainostaessa osallistumistani retkelle. En mä edes tiennyt miksi mä olin osallistunut koko retkelle koska en mä tiennyt voisiko kukaan hyväksyä ja kestää sitä tapaa miten mä elin. Hoidettuani tammani loppuun ja palautettuani sen Imaghostin kanssa oli aika hakea vielä varusteet ja viedä ne trailerille ennen kuin suuntasin majapaikkaani ja haettuani ensin jotain ruokaa oli aika kääriä jääkylmällä vedellä kasteltu pyyhe käsivarteni ympärille ja yrittää nukahtaa. Muutaman heikosti nukutun tunnin jälkeen ei sängyssä pyöriminen enää innostanut vaan nousin ylös ja puettua päälleni suuntasin Orange Woodiin hoitamaan tammani ja auttelin muutenkin töissä sen verran mitä pystyin ja uskalsin, koska edessä olisi vielä kuitenkin molempien tammojen kanssa kisaaminen.
Onnekseni Imaghost käyttäytyi vaikka pikkutammalla olikin ollut myös vähän rankka retki ja saatoin vain arvailla miten se olisi vaikuttanut nuoreen tammaan. Kuitenkin varsassa oli kisa-areenalla juuri sopivasti energiaa jotta se ei näyttänyt liian pystyyn kuolleelta, mutta se ei myöskään esiintynyt kuin nuori orivarsa, joka olisi juuri tajunnut tammojen ihanuuden. Forever taas tuntui olevan hyvässä tikissä ja tamma suoritti erottelut melkein omatoimisesti ja jossain kohtaa jouduin jopa nappaamaan hatustani kiinni, ettei se lähtisi lentoon tamman liikkuessa allani niin sulavasti että meinasi olla tällä pojalla vähän tukalat paikat.
Loppupeleissä molemmat tammat saivat tänään sijoitukset. Kisojen jälkeen oli aika pakata tavarat autoon ja lopulta sainkin käydä vain kuittaamassa velkani Alexiinalle, ennen kuin oli aika pakata tammat autoon ja suunnata kotiin katsomaan mitä uudella vuodella olisi minulle tarjota. Toivottavasti ainakin entistä paremmin kuntoutunut käsi…
perjantai 1. tammikuuta 2021
28. WRJ CUP 12/20
1. Tyler Andrews (VRL-10337) - Forever Shine (Cutting)
Appaloosa tuntui jo selkään noustessa siltä että siinä oli hyvää energiaa patoutuneena. Olihan Forever saanut olla vähän kevyemmällä taas hetken joten ehkä se oli ollut vain positiivinen juttu tamman kanssa. Mä jouduin pitämään hieman normaalia enemmän jarrua päällä verrytellessäni ratsuani sillä en todellakaan halunnut jättää kaikkia paukkuja lämmittelyyn.
Siltikään en osannut odottaa millainen energialataus tammasta purkautuisikaan ja tuntuikin että valittuani vasikan ei tarvinnut tehdä muuta kuin pitää se silmissä ja toivoa että itse pysyy satulassa appaloosan tanssiessa allani. Forever oli liekeissä heti ensimmäisestä erotuksesta asti ja kävelyttäessäni puuhkuttavan tammani ulos areenalta en voinut kuin miettiä itsekseni että olin maailman onnellisin mies kahden hienon hevoseni kanssa.
Kommentti: "Virittynyt tunnelma ja hevosen innostuksen kuvailu nostivat tämän tuotoksen johtopaikalle. Karjaluokkaa käsittelevät tuotokset ovat myöskin usein hyvin mielenkiintoisia. Ratsastajan luotto ja sula tyytyväisyys hevosiinsa on suloinen lopetus."
2. Tyler Andrews (VRL-10337) - OWR Imaghost (Halter)
Parin kuun takainen viime metrien epäonnistuminen kolkutteli kevyesti takaraivossa odottaessani mustangi varsan kanssa pääsyä kisa-areenalle.Toisaalta tällä kertaa myös olemukseni oli paljon varmempi siitä että kaikki tulisi sujumaan koska meillä oli ollut kuitenkin paljon paremmin aikaa tutustua toisiimme Imaghostin kanssa ja olipa tamma kerennyt kasaamaan jo jonkinlaista kisakokemustakin.
Taluttaessani varsaa arvosteltavaksi, se vaikutti paljon ikäistään vanhammalta ja mä en voinut uskoa että se olisi oikeasti vasta vuotias.Tietenkinhän varsa katseli ja pienesti säpsähteli jotain näkemäänsä. Vaikka tamma ei ollut aina se helpoin varsa mä olin ylpeä siitä miten hienosti se jaksoi käyttäytyä tänään ja päästessämme ulos kisa-areenalta ja takaisin karsinalle saattoi olla että pikkutamman kuppiin kolahti porkkana tai kaksi.
Kommentti: "Imaghost on porkkanansa varmasti ansainnut. Vaikka vielä on vähän joutsenenpoika, eiköhän tästä hevosesta kasva kerrassaan kaunis ilmestys!"
Appaloosa tuntui jo selkään noustessa siltä että siinä oli hyvää energiaa patoutuneena. Olihan Forever saanut olla vähän kevyemmällä taas hetken joten ehkä se oli ollut vain positiivinen juttu tamman kanssa. Mä jouduin pitämään hieman normaalia enemmän jarrua päällä verrytellessäni ratsuani sillä en todellakaan halunnut jättää kaikkia paukkuja lämmittelyyn.
Siltikään en osannut odottaa millainen energialataus tammasta purkautuisikaan ja tuntuikin että valittuani vasikan ei tarvinnut tehdä muuta kuin pitää se silmissä ja toivoa että itse pysyy satulassa appaloosan tanssiessa allani. Forever oli liekeissä heti ensimmäisestä erotuksesta asti ja kävelyttäessäni puuhkuttavan tammani ulos areenalta en voinut kuin miettiä itsekseni että olin maailman onnellisin mies kahden hienon hevoseni kanssa.
Kommentti: "Virittynyt tunnelma ja hevosen innostuksen kuvailu nostivat tämän tuotoksen johtopaikalle. Karjaluokkaa käsittelevät tuotokset ovat myöskin usein hyvin mielenkiintoisia. Ratsastajan luotto ja sula tyytyväisyys hevosiinsa on suloinen lopetus."
2. Tyler Andrews (VRL-10337) - OWR Imaghost (Halter)
Parin kuun takainen viime metrien epäonnistuminen kolkutteli kevyesti takaraivossa odottaessani mustangi varsan kanssa pääsyä kisa-areenalle.Toisaalta tällä kertaa myös olemukseni oli paljon varmempi siitä että kaikki tulisi sujumaan koska meillä oli ollut kuitenkin paljon paremmin aikaa tutustua toisiimme Imaghostin kanssa ja olipa tamma kerennyt kasaamaan jo jonkinlaista kisakokemustakin.
Taluttaessani varsaa arvosteltavaksi, se vaikutti paljon ikäistään vanhammalta ja mä en voinut uskoa että se olisi oikeasti vasta vuotias.Tietenkinhän varsa katseli ja pienesti säpsähteli jotain näkemäänsä. Vaikka tamma ei ollut aina se helpoin varsa mä olin ylpeä siitä miten hienosti se jaksoi käyttäytyä tänään ja päästessämme ulos kisa-areenalta ja takaisin karsinalle saattoi olla että pikkutamman kuppiin kolahti porkkana tai kaksi.
Kommentti: "Imaghost on porkkanansa varmasti ansainnut. Vaikka vielä on vähän joutsenenpoika, eiköhän tästä hevosesta kasva kerrassaan kaunis ilmestys!"
sunnuntai 27. joulukuuta 2020
27. Satoja maileja, kymmenen päivää westerniä ja vähän pooloa
11-27.12.20
Mä en tiennyt että ratsastettuaan melkein puolet elämästään päivittäin voisi silti olla seuraavana päivänä jumissa. Tunteessa ei ollut mitään hauskaa ja mä kirosinkin tarpeen enkkusatulan käyttöön alimpaan helvettiin. Mua ei selkeästi oltu tehty sellaisessa istumiseen ja mä en tajunnut miten velipoikakaan oli saattanut sellaisessa olla ja ratsastaa useita hevosia päivässä. Toisaalta kai Trevorilla oli aina ollut omat motiivinsa kaikkeen ja mene ja tiedä mitä tuon suunnitelmat aina olivat olleet.
”Kaikki okei Tyler?” Kitty kysyi nähdessään saapumiseni talliin kun kävin täyttämässä tammojen rehuastiat.
”Joo. Yllätti vain tällaisen vanhan että noin parinkymmenen vuoden enemmän tai vähemmän päivittäisen ratsastamisen jälkeen voi silti mennä näin jumiin” vastasin avatessani Imaghostin ruokapurkkia ja kaataessani sen sisällön isompaan astiaan, josta varsa olisi helppo ruokkia.
”Ah, noh sillä se onneksi lähtee millä se on tullutkin niin eiköhän huomenna olo oo helpompi kun pääset tänään satulaan” Kitty yritti rohkaista samalla kun annosteli tallin hevosten väkirehuja valmiiksi.
”Toivottavasti. Jos nyt pystyisi edes vähän työskentelemään Imaghostin kanssa olisi jo paljon” huokaisin samalla kun pinosin tammojen ruoka-astiat ja lähdin vaappumaan ulos tallista.
Yritin pitää itseäni liikkeessä sen verran, että alku iltapäivästä saatoin ottaa Imaghostin ja tehtyäni tamman kanssa pienen kävelylenkin Orange Woodsin tiluksilla, päädyin työskentelemään tamman kanssa maasta käsin, ennen kuin oli aika vaihtaa mustangitamma appaloosaan ja alkaa varustamaan Foreveriä uusiin poolotreeneihin.
Tällä kertaa sain pidettyä itseni vähän paremmin koordinoituna ja pelaamisestani alkoi tulemaankin jotain, vaikka olihan minulla edelleen opeteltavaa uudesta satulasta ja sen säädöistä ja muusta. Kuitenkin tähän treenikertaan saattoi olla tyytyväinen ja onnistuinpa vielä sunnuntaina löytämään hetken satulaan nousuun ja pikaiseen yksin treeniin, ennen kuin oli aika pakata tammat kyytiin ja palata kotiin hakemaan Foreverille western varusteet mukaan ja lähteä suuntaamaan kohti Deadwood Rangersia. Meillä oli tällä kertaa kyseessä vain viikonloppu kilpailut ja viimeisenä päivänä nappasimme tamman kanssa sijoituksen isosta 55 ratsukon luokasta. Olihan tamma ehkä vähän väsynyt Kanadan matkasta ja siellä tapahtuneista treeneistä joten edes yksi sijoitus oli mahtava asia.
Deadwoodista suuntasimme tammojen kanssa Syringa Ranchille, jossa oli edessä koko viikon kisat. Tälläkään reissulla ei suurta menestystä niitetty kummankaan tamman kanssa, vaikka Imaghost sijoittuikin jouluaattona omassa luokassaan. Pitkän reissaamisemme kruunasi tänään pelattu ensimmäinen poolomatsi. Päästessäni pelipaikalle mä parkkeerasin oman autoni Orange Woodilaisten viereen.
”Moi Tyler!” Kitty tervehti aina yhtä iloisesti ja Billy sekä Roi tervehtivät hieman hillitymmin. Varustaessamme ratsujamme puhuimme tulevasta pelistä sekä siitä millaisia tavoitteita (voitto tietenkin) meillä olisi tulevaan peliin, ennen kuin oli aika nousta satuloihin ja lähteä lämmittelemään ratsuja. Forever ei tuntunut ihan niin hyvältä ja energiseltä kuin olin toivonut, mutta ilmeisesti peliareenalle päästessämme tamma taisi ymmärtää että nyt oli tosi kyseessä ja kai jollain karjahevosen mentaliteetillä se sai itsensä vauhtiin.
Ensimmäinen erä meni meidän osalta täydeksi opetteluksi, mutta sen jälkeen homma lähti sujumaan ja sainpa jopa kasattua seitsemän pistettä meidän tiimin tilille yllätyksekseni. Forever toimi pooloratsuna todella hyvin ja tamman kanssa oli helppo toimia pelitilanteessakin, sillä sen ohjattavuus on todella hyvä vaikka se ei lue uudella varustuksella vielä niin hyvin antamiani apuja kuin mitä se western varustuksellaan lukee, mutta ehkä hiljalleen se alkaa herkistymään avuille myös toisellakin varustuksella. Vaikka yritimmekin parhaamme, hävisimme pelin silti täpärästi vain yhdellä pisteellä.
Kuitenkin kaikki olivat silti tyytyväisiä lopputulokseen vaikka voitto olisikin ollut makeampi. Toisaalta kaikki myös ymmärsivät että tämä oli ensimmäinen kunnon ottelu uudella kokoonpanolla joten siihen nähden lopputulos oli ehkä myös ihan odotettavissa. Loppupalaverin jälkeen olikin aika pakata ratsut autoon ja molempien karavaanien nokat kääntyivät kohti Kanadaa ja Orange Wood Ranchia, sillä vain muutaman päivän päästä edessä olisi vuoden viimeinen western jaoksen cup.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)