Ensimmäisen poolo-ottelun jälkeen ja Kanadaan pääsemisen jälkeen Kitty oli päättänyt että ennen viimeistä western cuppia pidettäisiin vielä yhdet poolotreenit joten eipä siinä auttanut kuin varustaa mustankirjava tammani treenikuntoon ja suunnata maneesiin.
Kitty oli tehnyt strategiointia edellisen pelin tiimoilta ja tuo selittikin innostuneella nuotilla suunnitelmaansa meille muille ja varsinkin Billy näytti siltä että Kittyn selitykset eivät tuota suuremmin nyt innostaneet ja Kittyn erehtyessä yrittämään jaarittelua varsinaisen informatiivisen osan päätyttyä oli nuori Center pistänyt toisen aisoihin ja treenit olivat alkaneet. Viimeisen kuukauden aktiivinen tekeminen ja meneminen alkoi hiljalleen näkymään murtuneessa kädessäni lievänä kipuiluna. Mä olin tyytyväinen että Forever toimi istunnalla sillä se tuli todellakin tarpeeseen koska varsinkin treenin loppupuolella pelkkä mailan piteleminen meinasi olla liikaa ja kun treenit lopetettiin mä olin salaa mielissäni siitä ja oikeastaan olinkin ensimäinen meistä kaikista, joka oli alhaalla hevosensa selästä.
Kuulin etäisesti jotain suhinaa portin auetessa ja jossain kohtaa näin Surrayn kävelevän kohti Kittyä. En mä voinut sanoa että olisin tutustunut aussiin kovinkaan hyvin, mutta olin vaihtanut tummahiuksisen naisen kanssa muutaman sanan kerran tai kaksi, vaikka usein keskutelumme olivat jääneet vain moikkaukseen. Nytkin taistellessani jomotusta vastaan päädyin vain nyökkäämään ohitseni harppovalle naiselle samalla kun taistelin Foreverin satulavyötä hieman löysemmälle. Kuulin miten naiset vaihtoivat muutaman kommentin keskenään ennen kuin poistuimme maneesista ja pysäyttäessäni ratsuni hoitopuomille näin miten Surray käveli ohitsemme Chocon kanssa, palaten jonkin ajan kuluttua takaisin. Samalla saapui myös Kitty ja nuo keskustelivat retken ohjelmasta.
Jos en olisi juuri sopivasti iskenyt kättäni Foreverin satulan takakaareen ja joutunut taistelemaan painokelvottomia kommentteja vastaan olisin varmaankin käskenyt Kittyn olemaan hiljaa tuon mainostaessa osallistumistani retkelle. En mä edes tiennyt miksi mä olin osallistunut koko retkelle koska en mä tiennyt voisiko kukaan hyväksyä ja kestää sitä tapaa miten mä elin. Hoidettuani tammani loppuun ja palautettuani sen Imaghostin kanssa oli aika hakea vielä varusteet ja viedä ne trailerille ennen kuin suuntasin majapaikkaani ja haettuani ensin jotain ruokaa oli aika kääriä jääkylmällä vedellä kasteltu pyyhe käsivarteni ympärille ja yrittää nukahtaa. Muutaman heikosti nukutun tunnin jälkeen ei sängyssä pyöriminen enää innostanut vaan nousin ylös ja puettua päälleni suuntasin Orange Woodiin hoitamaan tammani ja auttelin muutenkin töissä sen verran mitä pystyin ja uskalsin, koska edessä olisi vielä kuitenkin molempien tammojen kanssa kisaaminen.
Onnekseni Imaghost käyttäytyi vaikka pikkutammalla olikin ollut myös vähän rankka retki ja saatoin vain arvailla miten se olisi vaikuttanut nuoreen tammaan. Kuitenkin varsassa oli kisa-areenalla juuri sopivasti energiaa jotta se ei näyttänyt liian pystyyn kuolleelta, mutta se ei myöskään esiintynyt kuin nuori orivarsa, joka olisi juuri tajunnut tammojen ihanuuden. Forever taas tuntui olevan hyvässä tikissä ja tamma suoritti erottelut melkein omatoimisesti ja jossain kohtaa jouduin jopa nappaamaan hatustani kiinni, ettei se lähtisi lentoon tamman liikkuessa allani niin sulavasti että meinasi olla tällä pojalla vähän tukalat paikat.
Loppupeleissä molemmat tammat saivat tänään sijoitukset. Kisojen jälkeen oli aika pakata tavarat autoon ja lopulta sainkin käydä vain kuittaamassa velkani Alexiinalle, ennen kuin oli aika pakata tammat autoon ja suunnata kotiin katsomaan mitä uudella vuodella olisi minulle tarjota. Toivottavasti ainakin entistä paremmin kuntoutunut käsi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti