Ensimmäiset poolotreenit olivat oikeastaan kaikkea muuta kuin onnistuneet osaltamme. Tietenkinhän peilistä se syy löytyi, sillä olisi ehkä pitänyt ottaa isoveljen neuvosta vaari ja vain opetella ratsastamaan myös englantilaissatulalla niin en olisi ehkä ollut ihan niin hukassa kaiken kanssa. Kaippa sitä joutuu tässä vanhoilla päivillään ottamaan jotain tunteja tai muuta että oppii ratsastamaan uudelleen.
Kittyn kerrattua alkuun vielä kaikkien pelipaikat ja tehtävät oli viimein aika nousta ratsujen selkään ja lämmiteltiinkin ensin ratsuja hieman mikä oli kyllä ihan tarpeellista kun tosiaan meikäläisen istunta nyt ei vain ole luotu tämmöiseen penkkiin. Hienosäätöjen ja muun sellaisen jälkeen me päästiin kuitenkin aloittamaan ihan kunnon treenaaminen ja vaikka mä olinkin alussa hukassa kuin kala kuivalla maalla, vei vauhti lopulta mukanaan ja pääsi tämäkin vanhus tekemisen makuun kunnolla kiinni, vaikka eipä ratsastuksellisesti suoritukseni ollutkaan sulavimmasta päästä. Laskeutuessani Foreverin satulasta olin omalla tavallani onnellinen siitä että pääsin alas satulasta, mutta myös siitä että olin selvinnyt koko treenit lävitse alun kankeudesta huolimatta.
Hoitaessamme ratsujamme pois keskustelimme menneistä treeneistä, ja siitä mitä seuraavalla kerralla pitäisi teho treenata, ja mitä kaikki voisivat toisaalta omalla kohdallaan myös treenata itsenäisesti että mahdollisella seuraavalla treenikerralla näiden päivien jälkeen, tai viimeistään ensimmäisessä ottelussa kaikki sujuisi hyvin ja saataisiin pelattua mahdollisimman ehjä ja onnistunut matsi. Palauttaessani Foeverin tarhaan poimin Imaghostin matkaani ja päätin käydä hieman kävelyttämässä tammaa jotta se saisi myös vähän liikettä matkan jäljiltä tarhauksen lisäksi ja ehkäpä pikkuhevosen kanssa voisi kokeilla treenatakkin jotain maastakäsin sillä eipä tuolle tekisi huonoa opetella keskittymään uusissakaan kuvioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti