07-10.12.2020
Olinhan mä saanut vähän ihmettelyä osakseni kertoessani viime viikolla että mä olisin maanantaina lähdössä Kanadaan ja viettäisin sielä todennäköisesti koko viikon. Niin ollen mä olin sitten maanantaina lastannut Foreverin sekä Imaghostin traileriin. Olin vienyt varsan ensimmäisenä sillä halusin sen olevan yllätys koska olihan mä tietenkin ilmoittanut Alexiinalle vaihtaessamme muutaman sähköpostin että Forever tulisi mukaani. Olin pyytänyt erästä satulaseppää sovittamaan tammalle Trevorin vanhojen hevosten satuloita, sillä lännesatulani ei tainnut ihan soveltua poolon pelaamiseen vaikka se olikin minulle kotoisin satula. Kai velipoika voisi olla tyytyväinen kun nousin vapaaehtoisesti enkkusatulaan.
Torstaiaamuna sainkin kääntää autoni jo tutuksi käyneestä portista sisälle ja ennen kuin moottori oli edes sammuneena, olivat Kitty ja Alexiina jo saapuneet tallista katsomaan kuka oli saapunut paikalle.
”Ah. Tervetuloa Tyler!” Alexiina tervehti minua lämpimällä äänellään noustessani autostani ja painaessani stetsoniani päähäni.
”Päivää vain. Mukavaa että saatiin treeniaika sovittua, niin pääsee tällainen keltanokkakin ehkä vähän kartalle siitä mitä on tapahtumassa” virnistin astellessani trailerille ja alkaessani availemaan salpoja.
”Varmasti helpottavaa. Menikö matka hyvin?”
”Jep. Tottuneita matkustajia” virkoin ja näin vilahduksen hämäännystä naisten katseissa noiden katsoessaan toisiaan ennen kuin katosin traileriin ja irrotin Foreverin ja talutin tamman ulos trailerista. Ollessani juuri sitomassa sitä trailerin sivuun Kitty lupasi ottaa tamman joten ojensin kulahtaneen riimunnarun naiselle ja katosin uudelleen traileriin.
”Tai siis matkaan lähti tällainen pieni salamatkustaja” aloitin ennen kuin talutin valkopäisen mustangivarsan näkyville.
Nähdessään tämän toisenkin matkalaisen molempien naisten ilmeistä huomasi että he eivät ainakaan pistäneet pahakseen jotta kasvattilapsi palasi kotiin hetkeksi.
”Onpas siitä tullut nätti!” Alexiina huokaisi katsellessaan hopeanhohtoisen tamman tepastelua koleassa talvisäässä.
”Se on kyllä kaunistunut silmissä. Vähän tuollainen ruma ankanpoikanenhan se alkaa olemaan, mutta ehkä se siitä. Kasvava lapsi”
Alexiina ohjeisti minua minne voisin viedä tammat, ja molempien jäädessä tutustumaan uuteen tarhaansa lähdin kiertelemään talleihin.
”Tyler?”
Kääntyessäni ympäri näin Dewnin hieman epäilevän katseen mittailevan minua päästä varpaisiin.
”Dewn. Pooloharjoitukset. Kaikkeen sitä pitääkin vanhoilla päivillä lupautua” hymähdin samalla kun raavin niskaani. ”Toin myös Imaghostin mukana jos haluat käydä moikkaamassa tammaa. Se on tuola kentän ja kisakatsomon välissä olevassa tarhassa Foreverin kanssa”
”Jeah. Olisihan se kiva nähdä miltä pikkutamma näyttää. Äiti on puhunut jotain että olisitte jo vähän treenailleetkin sen kanssa?”
”Ei nyt mitään hirveän isoa. Vähän karjaan tutustumista maasta käsin ja käsihevosena olemista. Ei me nyt mitään isoa edistymistä olla vielä saatu kun ollaan menty varsan ehdoilla. Parempi mennä sen mukaan niin toivottavasti siitä tulee hyvä karjahevonen myöhemmin kun ei toivottavasti pelkää kaikkea mikä möyrii ja millä on sarvet”
”Kuulostaa ihan järkevältä etenemiseltä” Center myönteli ja jatkoimmekin toisen kanssa juttua siirtyessämme ulos. Puhuessamme pääasiassa hevosista ja niiden kouluttamisesta tuli Alexiina kutsumaan meidät kahville ja istuessamme alas päätalon pöydän ääreen kerroin uudelleen miten meillä oli mennyt Imaghostin kanssa ja suunnitelmistani varsan kohdalla. Alexiina harmitteli että Raicy ei ollut paikalla mutta yritin vakuutella toiselle että ehkä tiemme kerkeäisivät kohtaamaan myös miehen kanssa parin päivän visiittini aikana.
Kun koko tiimin jäsenet olivat viimein koolla kävimme jonkinlaisen suunnittelupalaverin tulevasta treenisessiosta sekä tietenkin siitä mitä tuleva ottelu toisi tullessaan, ennen kuin oli aika lähteä varustamaan ratsuja ja katsomaan miten kävisi kun meikäläisen heittää poolokentälle karjahevosella…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti