Olin päätynyt lähtemään Kanadaan päivää suunniteltua aikaisemmin. Charlie oli vittuillut minulle viimeisen kuukauden siitä, miten olin mennyt ostamaan varsan, vaikka olin luvannut Forever Shinen jälkeen olla ostamatta yhtään uutta hevosta ja vain keskittyä nykyisiin tammoihini sekä ranchiin.
Ajomatka Ranch Orange Woodiin tuntui edelliskertaa pidemmältä ja lopulta kaartaessani tallin pihaan en oikein tiennyt mitä ajatella. Olin paikalla vajaata kymmentä minuuttia sovittua aikaisemmin, joten laitoin Charlielle pari viestiä ilmoittaen että olin perillä ja hengissä. Yllätyksekseni myös Alexiina oli ajoissa ja nainen saapuikin pian minua vastaan.
”Tyler Andrews?” toinen kysyi hieman aksentillisella englannilla.
”Yeah. You must be Alexiina” varmistin vielä että olin oikeassa ihmisessä.
”Joo, oikea tyyppi. Sä olit tulossa katsomaan Imagea?” nainen käänsi keskustelumme suoraan asiaan.
”Jep. Ajattelin että helpompi tulla katsomaan sitä tänään eikä vasta huomenna retkelle lähtiessä” puhuin hieman normaalia hiljaisemmin, rapsuttaen samalla niskaani stetsonini alta.
”Huomenna onkin kiireinen päivä niin ihan hyvä vaihtoehto. Sulla oli oma hevonen mukana?” Alexiina piti keskustelua yllä vaivatta.
”Forever Shine. Ei se tamma oo mulla vielä kauaa ollut, mutta Carly, mun ensimmäinen hevonen, alkaa olemaan jo sen verran vanha että etsin sille hiljalleen korvaajaa ja tuo tamma tuli vähän vahingossa, kuten oikeastaan myös tämäkin varsa” puhelin verkkaisesti muistellen samalla sitä viskin täytteistä iltaa kun olin päätynyt tamman ostamaan.
Matka merilaitumelle meni osaksi hiljaisuuden vallitessa ja osaksi Alexiinan kysellessä asioita ja minun vastaillessani. Lopulta saavuimme perille laitumelle, jossa oli kolme tammaa varsoineen. Kävellessämme lähemmäs hevosia nainen esitteli kaikki tammat varsoineen, jättäen varsani ja sen emän viimeiseksi. Päästessämme vieläkin lähemmäksi kaksikkoa, kävi selväksi että tamma ei olisi ainakaan mikään pystyyn kuollut tapaus ja sen vajaan tunnin aikana mitä varsaa tutkimme laitumella, se esitteli sellaisia kevät juhlaliikkeitä ja muita manööverejä, että tiesin minulla varmasti olevan töitä sen kanssa, kunhan tuo muuttaisi ensin syksymmällä kotiin.
Alexiina kertoi että tamman kanssa tehtäisiin kyllä töitä heidänkin puoleltaan ja villikosta pyrittäisiin saamaan yhdyskuntakelpoinen pikkutamma ennen muuttoa omaan kotiin. Imaghostin pistäessään pitkälleen laitumeen pohdin ääneen että tamman kanssa ei tulisi ainakaan tylsää ja siitä varmasti saisi koulittua hyvän kisahevosen vauhtilajeihin ja todennäköisesti siitä voisi tulla myös hyvä karjahevonen tuolla vauhdilla ja ketteryydellä, millä pikkutamma liikkui laitumella. Lopulta jätimme kolmikon laiduntamaan rauhassa ja palasimme takaisin tallille tekemään paperityöt kuntoon, ennen kuin palasin takaisin majapaikkaani valmistautumaan seuraavana päivänä koittavaan retkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti