lauantai 11. heinäkuuta 2020

5. Tyler Andrews does it again...


Edellinen ilta oli ollut pitkä ja kostea. Kaikki oli lähtenyt siitä, kun olimme käyneet Charlien kanssa takalaitumella tarkistamassa karjan. Mies oli halunnut ratsastaa Forever Shinellä, joten en ollut vastustellut asiaa ja varustinkin Carlyn mieluusti pitkästä aikaa. Matka laitumelle meni hiljaisuuden vallitessa ja päästyämme aitojen sisäpuolelle kuulin miten Charlie veti syvään henkeä ja kirjavan appaloosan ilmestyessäni vierelle toinen avasikin pelin.

”Tyler, I think that my marriage is over…” ja siitä kaikki olikin oikeastaan lähtenyt. Keskustelumme oli ollut hyvin yksipuolista Charlien vuodattaessaan avio-ongelmiaan ja itseni vain murahdellessa jotain vastauksia sopiviin väleihin tai yrittäen lohduttaa vieressäni ratsastavaa miestä. Ranchille palatessamme hoidimme hevoset hiljaisuuden vallitessa ja päästessämme mökkiini tuo surkealta näyttävä nuori mies rojahti sohvalleni ja automaattisesti kävelinkin pieneen keittiööni ja poimin piilosta avaamattoman viskin, sekä kaksi eriparia olevaa mukia. Laskin toisen mukeista Charlien eteen ja kaadon miehelle hieman reilunkin siivun mahongin värisestä juomasta, ennen kuin kaadoin itselleni hieman maltillisemmin juomaa, sillä ajatuksissani ei ollut vetää hirveitä perseitä, vaikka tiesin että tilanne saattaisi siihen päätyä.

Puolessa välissä viskipulloa puheemme kääntyi jostain syystä kuukauden päässä olevaan mustangi retkeeni Kanadassa. En oikein ole varma mitä muuta tapahtui sen jälkeen, paitsi se toinen puoli viskipullosta, pari tuntia, jonkin asteista rahapohdintaa, yksi sähköposti ja loppupeleissä sammunut Willkes.

Herätessäni aamulla auringonsäteisiin, jotka yrittivät porautua silmieni lävitse aivoihini, vedin tyynyni pois pääni alta ja painoin sen kasvoilleni, ennen kuin Saharalta tuntuva suuni pakotti minut nousemaan ylös ja hakemaan lasillisen vettä. Charlie nukkui edelleen sikeästi kuorsaten, joten annoin toisen nukkua ja palasin itse sänkyni luokse, rojahtaen sen reunalle istumaan. Poimin yöpöydälläni olevasta särkylääkepurkista pari tablettia käteeni, ennen kuin nakkasin ne suuhuni ja huuhdoin alas vesilasini lopulla. Laskiessani lasini yöpöydälleni poimin puhelimeni käteeni ja katsoin kelloa. 12:59.

”Fuck…” huokaisin ja naputtelin puhelimeni auki. Somet eivät tarjoilleet mitään uutta mutta kirjautuessani sähköpostiini maailmani tuntui pysähtyvän. Näin Alexiina Centerilta tulleen sähköpostin. Alkuun luulin että se koski seuraavassa kuussa olevaa mustangiretkeä, mutta lopulta selvisi että jossain kohtaa viskipulloamme olin päätynyt naputtelemaan naiselle ostotarjouksen mustangi tammavarsasta ja nainen oli vastannut myöntävästi tarjoukseeni.

”Fuck, Fuck, Fuck” kirosin, sillä uuden hevosen ja varsinkaan varsan ostaminen ei ollut se, mitä minulla olisi ollut seuraavana mielessä. No 367 dollaria ei ollut onneksi paljoa varsasta, mutta silti. Charlie varmaan nauraisi minulle herätessään, tai sitten täytyisi toivoa että miehen viinapää ei olisi niin hyvä että toinen selviäisi kankkusetta puolikkaasta viskipullosta. 

Kai sitä täytyisi vain valmistautua kirjoittamaan kuukauden päästä kauppakirjat uusimmasta ostoksestaan samalla kun kävisi katsomassa millaisen vahinko-ostoksen sitä tällä kertaa teki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blue ei ollut todellakaan missään kauniissa kasvunvaiheessa. Vaikka nuori mustangitamma olikin kasvanut suhteellisen tasaisesti, oli sekin k...