3. WRJ CUP 6/20

Kisamatka Kanadaan oli pitkä ja vaiheikas, mutta viimein olimme onneksi päässeet tammani kanssa perille. Kisa-aamu Orange Woodissa oli aurinkoinen ja päivästä oli tulossa kuuma. Onneksi siihen oli tullut totuttua kotona Texasissa ja keinot helteestä selviämiseen oli selvillä. Forever Shine oli onneksi osoittautunut rauhalliseksi ja rennoksi hevoseksi joten tamman kanssa oli mutkatonta toimia, vaikka vähän mietinkin että miten se toimisi kisoissa. Järkeväähän ei ole lähteä isoihin kisoihin uuden hevosen kanssa aloittamaan kisauraa, mutta what can you do… 

Varustaessani tammaa, se vain nuokkui alahuuli pitkällä, eikä välittänyt mitään kisapaikan äänimaailmasta tai minusta vaikka tein mitä sen vierellä. Lopulta Forever Shine oli valmis ja saatoimme suunnata tamman kanssa kohti kisa-areenaa. Tamman askel tuntui normaaliakin verkkaisemmalta ja aloin jo tosissani pohtimaan oliko osallistuminen virhe. Kuitenkin kuullessaan vasikoiden mylvinnän allani oleva ratsu tuntui heräävän ja se alkoi ymmärtämään että kohta tehtäisiin töitä. 

Kun meidät kuulutettiin kisa-areenalle minulla, oli vähän parempi fiilis tulevasta suorituksestamme, mutta silti epäilin, olisiko pitkä odottaminen silti vienyt parhaimman terän tammasta. Kuitenkin lähtiessämme ensimmäiseen suoritukseen, ei Forever Shine tuntunut kovinkaan vetelältä, vaikkakin ensimmäinen suoritus ei ollut millään muotoa hyvä. Saimme kuitenkin jotenkin onnistuneen suorituksen ja tamma tuntui heräävän vain entisestään tehtäväänsä. Seuraava suoritus alkoikin jo muistuttaa vähän enemmän tamman työmoraalia ja saatoin olla siihen tyytyväinen, vaikka se olikin ehkä hieman löysä ja huolimaton silti. Forever Shine kuitenkin piti hyvin lauman kasassa ja tuntui ymmärtävän pienestäkin avusta mikä vasikka minulla oli mielessä joten ratsastuksellisesti tammassa ei vikaa ollut.

Kolmannelle ja viimeiselle suoritukselle tamma tsemppasikin sitten urakalla ja se oli paras suorituksemme. Forever Shine sai koottua jostain sen verran energiaa, että en muista tamman tehneen edes kotona sellaisella mentaliteetilla töitä. Lopettaessamme suorituksemme, taputin tammaani tyytyväisyyden vallitessa ja trailerilleni päästessäni riisuinkin satulan melkein samalla sekuntilla kun jalkani osuivat maahan ja lähdin etsimään vesiletkua. Pikkutamma olisi todellakin viileän suihkunsa ansainnut. 

Tuomarin kommentti: "Tältä ratsukolta löytyi oikeaa asennetta: syteen tai saveen! Forever Shine tuntuu sopivan työhevoseksi kuin nenä päähän. Työskentelyn kuvailu on tarkkaa ja kirjoituksesta saa hyvin tällainen ummikkokin kiinni mistä karjanajossa on kyse." Luokan tuomaroi Pölhö.