keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

2. Kisamatkoja

En tiedä mikä minuun oli mennyt, mutta olin ilmoittanut itseni Forever Shinen kanssa kaksiin kisoihin, sekä mustangiretkelle. En edes tiennyt olisiko Charliella mahdollista olla apunani tai kuka hoitaisi kotiranchini koska isästäni ei olisi oikeastaan hoitamaan ainakaan koko farmia ja Trevor nyt huitelee edelleen Suomessa, joten apukädet ovat vähissä. Pohtiessani tätä olimme saapuneet tammani kanssa karjan laitumelle ja tottuneesti se alkoi suorittamaan päivän tehtävää.

Koska omat ajatukseni eivät olleet kasassa päätin kokeilla miten onnistuisimme erottelemaan laumasta jonkin tietyn eläimen jos en olisi ihan täydessä terässä itse ajatusteni kanssa. Heti kun tamma tunsi minun muuttavan asentoani satulassa, se tuntui kasvavan korkeutta ja muutenkin heräävän ja olevan paljon valmiimpi töihin. Vaikka karja oli pääasiallisesti samanväristä, löysin silti hyvän ja helposti tunnistettavissa olevan yksilön ja pyrimme tekemään tamman kanssa yhden hyvän erottelun. Forever Shine toimi omaa ajatustani paremmin ja saimmekin erottelun tehtyä nopeammin kuin olin ajatellut. 

Palatessamme takaisin ranchille pohdin loppuja tapahtumia mihin olin meidät ilmoittanut. Seuraavat kisat loppukuun kisojen lisäksi olisivat kolmipäiväiset ja ne kisattaisiin onneksi tällä puolella rajaa, sillä ensimmäiset kisamme veisivät meidät Kanadaan. Toisaalta kolmipäiväset kisat saattaisivat loppua jo ensimmäisenä päivänä jos emme selviytyisi eteenpäin, mutta sen näkisi sitten ensi kuun alussa kun olisi niiden karkeloiden aika. Tuolta reissulta selvittyämme meillä olisi onneksi kuukausi aikaa olla kotona ja saada asiat selvitettyä, ennen kuin palaisimme tamman kanssa Kanadaan ja olisi aika mustangiretkelle. Ehkä porukan pienuus oli se mikä sai minut lopulta soittamaan Alexiinalle ja varaamaan paikan retkeltä, tai sitten alan vain olla liian kyllästynyt kotitilaan ja kaikkeen sen tuomaan vastuuseen. Ehkä voisi olla helpompi vain pistää karja pois ja ylimääräiset hevoset ja hankkia omille hevosille tallipaikat jostain ja keksiä jotain toisia töitä. 

Tammani pysähtyessä ranchin pihasta laskeuduin raskaasti huokaisten sen selästä pölyiseen maahan ja taputin tamman kaulaa, enenn kuin talutin sen puomille ja riisuin varusteet. Suittuani ratsuni karvan palautin sen hakaansa, ennen kuin suuntasin mökkiini pohtimaan asioita ja soittamaan Charlielle taas kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blue ei ollut todellakaan missään kauniissa kasvunvaiheessa. Vaikka nuori mustangitamma olikin kasvanut suhteellisen tasaisesti, oli sekin k...