sunnuntai 22. marraskuuta 2020

22. CAN-COL-TX

Me oltiin ajettu Kanadasta suoraan Birch Bark Ranchille, jossa meillä oli kuudespäivä seuraavat kilpailut. Olin ilmoittanut kotiin että meillä saattaisi olla vielä muutama päivä edessä tien päällä riippuen miten tammojen kanssa kävisi karsinnassa.

Imaghostin kanssa otimme taas osaa Halter luokkaan, sillä minulla olisi vielä tämän reissun yli oikea käsi paketissa joten selkään ei ollut mitään asiaa. Tällä kertaa tamma käyttäytyi vähän siivommin kuin Orange Woodissa, mutta siitä oli myös huomattavissa väsymys joten se ei ollut kovinkaan edustava esiintyessään.

Myöskään Charlie ja Forever eivät onnistuneet nappaamaan jatkopaikkaa, joten pääsimme tammojen kanssa kotimatkalle ja vuorokauden kääntyessä lauantain puolelle olimme Charlien kanssa viimein kotona. Purimme tammat hiljaisuuden vallitessa ennen kuin painelimme nukkumaan ja vasta herätessämme joskus iltapäivän puolella oli aika siivota ja purkaa traileri sekä kantaa reissulle varatut tarvikkeet pois autostani joko mökkiini tai Charlien autoon riippuen kumman kamppeita kumpikin meistä nyt sattui käsiinsä nappaamaan. Äiti vaati myös meitä molempia tulemaan päätalolle illalliselle joten se tarjosi minulle samalla hyvän tilaisuuden käyttää tietokonetta, sillä en ollut huomannut napata omaa kannettavaani mökistä matkaani ja päätalolla oleva kone toimi muutenkin paremmin kuin ikivanha läppärini.

Koneelle istuessani avasin sähköpostini ja kävin sen nopeasti lävitse vastaten muutamaan kiireisimpään, ennen kuin avasin uuden sähköpostin.


Reciever: info@owr.com

Title: Imaghost


Hei! 

Palailtiin muutama tunti sitten tammojen kanssa reissusta kotiin. Imaghost matkusti Kanadasta Coloradoon hienosti ja pikkutamma on muutenkin ollut koko matkan aikana todella näppärä matkustaja vaikka siirtymät on välillä ollut pitkiä taukojenkin kanssa.

Nyt tamma saa levätä muutaman päivän ja katsellaan jos loppuviikosta pikkutamman kanssa otettaisiin seuraava askel koulutuksessa. Täytyy katsoa jos saisi sen verran apukäsiä että jos Charlie kerkeäisi nappaamaan muutaman kuvan niin saisi laitella teilleppäin, sillä varmasti pikkutamman kuulumisia olisi kiva ainakin Dewnin kuulla? Varsa kun tuntui olevan sille tärkeä.

Coloradosta haettiin tällä kertaa vain kokemusta, mutta Imagesta huomasi että myös väsymys alkoi painamaan tammaa. Olihan tuo aika raskas reissu varsalle ja ensi kerralla täytyy suunnitella hommaa vähän paremmin.

Lähetä terveiset muille että hengissä kotona ja että pikkutamman kuulumisia on halutessa tiedossa myöhemmin. 

- Tyler Andrews

Lähetettyäni sähköpostin Kanadaan tutkin vielä westernjaoksen kisakalenterin ja löysinkin reilun viikon päästä alkavat westernkisat, joissa oli sopiva luokka Foreverille. Reissu tulisi olemaan pitkä mutta pärjäsin sielä onneksi yksin joten Charlie voisi toivottavasti huolehtia silloin tilasta tai tarvittaessa varmaan myös vanhempani voisivat hoitaa tilaa nyt kun karja oli lähilaitumella eikä takalaitumella.

Ollessani valmis tietokoneella suljin sen ja liityin muiden seuraan ruokapöydän ääreen, jossa muut olivat jo ottamassa ruokaa ja aloimme vaihtaa vanhempieni kanssa kuulumisia niin Kanadan matkalta kuin Coloradosta. Kerroin myös että olin juuri ilmoittanut Foreverin uusiin kisoihin ja Charlien katsoessa minua ilmeellä, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa lohdutin toista kertomalla että olin laittanut itseni ratsastajaksi ja että tuolta toivoisin mahdollisuutta olla hieman apuna ranchilla jos sitä tarvittaisiin sillä, olisin kuitenkin useamman päivän poissa tammani kanssa.

Tämä kuulosti Charliesta paljon paremmalta kuin se, että tuo olisi joutunut uudelleen kilpailemaan. Sen viikon aikana mitä vietin kotona kerkesin käydä lääkärissä ja käteni oli onneksi parantunut sen verran että pääsin kipsistäni eroon ja sain tilalle kuntoutusohjeet.

Yritin parhaani mukaan suorittaa kuntouttavia liikkeitä aina kun minulla oli vain jokin hetki, johon sain liikkeet mahtumaan ja vaikka ne tuntuivat miten idiooteilta tahansa tiesin että ne olisivat vain askel terveempää kroppaa ja näin ollen käteni toivottavasti kestäisi käyttöä paljon paremmin.

Viidestoista päivä oli minun ja Foreverin aika lähteä seuraavaan kisapaikkaan ja maanantaina 16.11 olikin meidän ensimmäinen yhteinen starttimme ja oikeastaan ratsastuksemme pitkään aikaan ja oli enemmän kuin mahtava tunne selviytyä tuosta radasta voittajina.

En tiedä nousiko menestys päähäni vai mitä, mutta seuraavat kolmepäivää oltiinkin sitten luokkien häntäpäässä, kunnes taas kahdeskymmenes päivä nappasimme vielä toisen voiton. Kotiin oli mukava palata hyvin menneen kisareissun jälkeen ja lupasinkin yrittää pysyä nyt hetken pidempään kotona ja katsoa seuraavia kisoja silloin kun Orange Wood houstaisi seuraavat cup osakilpailut joulukuussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

56. Muutto

Mun synttäreiden jälkeen asiat tuntuivat rauhoittuneen. Tilannetta helpotti sekin, että päivien edetessä Raicy pystyi tekemään kokonaisvalta...